Darn that headache

Podin pientä kahden-tuopin-krapulaa ja mussutin sashimia posket pullottaen oppilaan soittaessa ovikelloa. Istuttiin pitkään kahvipöydässä jutellen asioista maan ja taivaan väliltä. Mainonnasta, painoindeksistä, eri kulttuurien juomatavoista, pameista ja jännittämisestä. Aiheet lähempänä maata; keskustelutyylimme taivaita kurkotteleva. Jälleen antoisa tuokio ennen siirtymistä Paul Simoniin ja 'Darn That Dream'-standardin sointuviidakkoon.
Illalla Echinaforcen juontia, ettei ääni pettäisi. Harjoittelua huomisia treenejä varten. Kahdesta viimeisestä biisistä vielä soinnut paperille. Eilen tuli nukahdettua kuudelta, ja nyt vintti aivan sekaisin. Onneksi videolta löytyy vanhoja sarjoja, kunhan nämä työt tulee ensin tehtyä.

Stalkerit

Niin - mistä niitä sikiää? Eräs väitti kivenkovaan kappaleeni kertovan hänestä, vaikka olin säveltänyt sen vuosia ennen kuin edes tiesin tyyppiä. Fraasit olivat kuulemma identtisiä hänen ajatuksiensa kanssa. Videokasetti oveni takana toissa kesänä sai jo pelosta suunniltaan. Kirjeet tai puhelinsoitot - ymmärtäisit nyt jo. Painattaako paitaan varoituksen, vai mitä pitäisi tehdä? Eivät he pahoja ole, mutta herkkiä ja hieman kadoksissa herkkyytensä kanssa. Ihmiset luulevat monia asioita rakkaudeksi ja hakevat tunteilleen vahvistusta mitä omituisimmista signaaleista. Varmasti jokaisella on pakkomielteensä, mutta yksityisyys on ihmisen perusoikeus.

Coco

Nykyisin terveyden laita on hieman parempi. Maitohappobakteerit ovat toimivaa kamaa ja paino on pysynyt hallinnassa. Viikottainen liikunta on itseasiassa kasvattanut ruokahalua niin, että painoa voi jopa tarkkailla toiseen suuntaan. En syttynyt Tommin ehdottamalle "syö pelkkää lihaa"-kuurille, mutta yritän syödä päivittäin kalaa, valkosipulia ja jotain vihreää, sekä juoda säännöllisesti punaviiniä. En ole polttanut savukettakaan sitten lokakuun, josta olen ylpeä.

Nukkuminen, jota niin suuresti rakastan, on sen sijaan muodostunut jälleen 'välttämättömäksi pahaksi'. Sesonki-ilmiö, pahentunut atopia, jokavuotiseen tapaan. Jotakin oopiumia pitäisi saada, että saisi tainnutettua itsensä nukuksiin. Yritän keksiä iltaisin vaikka minkälaista tekemistä ja tekosyytä voidakseni valvoa aamuun saakka, kunnes nukahtamista vastaan ei voi enää taistella. Muutama vuosi sitten näistä opiaateista keskusteltiin lääkärini kanssa aivan tosissaan, tarkoituksena vaivuttaa kroppa koomaan muutamaksi päiväksi. Vaihtoehtoa ei tullut koskaan kokeiltua. Valituksesta huolimatta tilanne nykyään on huimasti parempi.

On vaikea kuvitella, minkälaista olisi elämä ilman päivittäistä kipua. Kun sellainen väliin tulee, kulkee koko päivän valtavassa kiitollisuudentunteessa. Tämän tietävät varmaan kaikki kroonikot. Vuoden lopulla aloin jo olla täysin uupunut terveydellisistä vastoinkäymisistä, mutta tällä haavaa yritän lähinnä keksiä asioita, joilla viedä focusta toisaalle. Suihkauttaa Coco Chanelia ilmaan ja donkata tuoksupilveen. Haaveilla kauniista esineistä.

Aatteet ja vaatteet

Hui kauhiata kun ensiksi säikähdin, että onko joku stalkkeri pesiytynyt tännekin, kun niitä tuntuu aina sikiävän jostakin maailmankolkasta. "Kerro mitä sinulla on ylläsi..." Sitten ymmärsin kyseessä olevan varsin leikkimielisen kiertotehtävän ja lähettäjänä ilmeisesti naisen. Hyvä päivä minulle, sillä tänään olen hieman "panostanut". Olin luvannut kutsua Joonatanin syömään jo viime syksynä, ja vihdoin saimme yhteisen ajan järjestettyä. Aloitimme syömäpuikoilla ja lopetimme lusikoilla. :) Minä sitten rakastan näitä yhteisiä keskustelujamme, jotka löytävät aina sellaisen ytimen, joka vain ruokkii keskustelemaan lisää. Aika loppuu aina kesken, ja uudet asiat jäävät odottamaan seuraavaa kertaa. Joonatan otti digikuvia Hilfigereistäni sun muista tyhmistä hömpötyksistä (miksiköhän juuri kyseinen merkki kuulostaa korvissani aina jotenkin irstaalta?), jotta saan laitettua niitä nettiin myyntiin.

Janina soitti, että hänellä olisi lippu leffaan Rekkamies, isäni DocPointissa, johon musiikin on tehnyt, yllätys, Maritta Kuula. Niinpä lähdin juoksemaan kohti ratikkaa Joonatanin talsiessa foneineen toiseen suuntaan hääkeikalle. Festariklubilla tervehti iloisesti Sedis. Paljon tapahtuu, nyt on akatemian ensimmäinen SibaFestkin lähtenyt käyntiin.

Mutta nyt siis jälleen kotona. Mitä ylläni on? Vai pitäisikö ensin vaihtaa kauhtanat päälle, että kuulostaisi hauskemmalta? Noh - farkut, jotka ostin Oviessestä Roomasta. Niissä on kukkakirjailuja toisessa lahkeessa. Valkoiset tennissukat ja valkoinen paitapusero, jonka kauluksessa on kaunis leikkaus. Ostin sen 90-luvun puolella Feminettessä kesätyöskennellessäni. Kaulassa hare krishna-riipus, jonka sain eräältä rumpalilta. Nauha on helmikoristeltu ja riipus metallinen "säiliö", jossa kuulemma hiekkaa joltain pyhältä rannalta. Harteilla beige villatakki, koska on kylmä. Jos haluatte, niin kertokaa Ilona, Dyro, Jura, Wilhelmiina ja Veloena vaatetuksenne.

Suuri Mozart

Hyvää Mozartin syntymäpäivää! Tanskan radio DR ottaa esimerkkiä BBC:n taannoisesta suursuosion saavuttaneesta Beethoven-tempauksesta ja tarjoaa imuroitavaksi Mozartin sinfonioita 27.1.-10.2. välisenä aikana. [Via] [Via]

Juokseva juusto

Vein antikvariaattiin viidesosan mitättömästä kirjastostani. En oikeastaan halua omakseni kuin nuottikirjat, Raamatun, Bahá'í-kirjan, ne muutamat klassikot sekä Björkin elämäkerran, jota en vieläkään omista. Milesin ja Sibeliuksen elämäkerrat jätin hyllyyn, mutta esim. Basquiat sai mennä. Levyjen laita on toinen, tietty peruslevystö tuo elämään turvaa.

Vilma kertoi, että esiintyvät kuulemma "juokseva juusto"-mainoksessa yhdessä Alissan ja Adan kanssa. Neuvoivat siis katsomaan telkkaria ja ostaa tuota juustoa, koska se maistuu hyvälle.

Valoa

"Designin suurin tehtävä on saada ihmiset hymyilemään"

Pakkasviikonloppu

Kello on jo yli puolenyön. On Django Reinhardtin syntymäpäivä. Kitaramusiikin sijaan kuuntelen Brad Mehldaun 'Song'-albumia. Menossa on kaunis versio Nick Draken kappaleesta 'River Man'.
Viikonloppu on ollut touhun juhlaa. Kylppäri pesty, pakastin sulatettu, housut paikattu, uutta ommeltu, lattia imuroitu, pölyt pyyhitty, pahvit viety kierrätykseen, huonekalujen paikkaa vaihdettu, kaiutinkaapeli liitetty, vuodevaatteet tuuletettu pakkasessa, rästissä olleet levyt kuunneltu ja katsottu yksi elokuva. Kirjakin on lähes luettu. Viikon kestänyt ärtymys kaikkoaa juuri yksinäisen puuhastelun merkeissä. Päätin, että täst'edes laitan tavarat välittömästi oikeille paikoilleen. Siinä oppimista loppuelämäksi.

Huomenna tulee oppilaita. Viikkotolkulla Aasian auringossa lekotellutta Samulia odottaa kinkkinen sointuviidakko. Ekholm jatkaa barokkimusiikilla, josta on ollut innostunut kuukausitolkulla. Merille solfaamista, jonka opettamisessa on minullakin opettelemista.

Tekstiviesti

Sille ku lähtöö uutta alakua kohoren: Oo iloone, oo valoone, oo helluune. Älä huiro kättäs sirkkelihin, älä purota kirvestä kintuulles, älä unohra kotia avaamia, älä karota annettuja syrämmiä. Viä roskapussi ku kulijet. Ja muista mistoot kotoosi.

Jäälehti

Kuvan valokuvaaja on Jaana Kotamäki, Kuusamon Nature Photo 2005 kilpailun voittaja. [Via]

Vanha tuttu

Olin juomatta kahvia vuoden alusta tähän päivään asti. Tänään myöhäinen aamuni alkoi vanhalla tutulla triplaespressolla. Naurattaa, kun muistelen tyrmistyneitä italialaisia, jotka suhtautuivat siihen kuin olisin syönyt kiinanpommin joka aamu. Maito paloi kiinni vanhaan tuttuun metallikippoon. Toistin itselleni vanhan tutun torun siitä, kuinka mieluummin minuuttia aiemmin kuin minuutti liian myöhään.

Juostessani ratikasta kohti Kamppia, jonne lupauduin taas tuuraamaan säestäjää, toistuu mielessäni sama vanha tuttu virsi siitä, kuinka voisin lähteä kotoa aina viisi minuuttia aikaisemmin. Tunnin jälkeen naurahtaen todettu "taitaa sinulla olla myöhästely veressä" saa muodostamaan "niinpä, et usko, kuinka olen pahoillani". Samaan aikaan nousee mieleen vanha tuttu puolustus, "mitä hemmettiä siinä urputat, jos kuitenkin sanot, että olen niin samperin hyvä. Etkö nähnyt, kuinka ihmiset tulivat kiittämään?!". Ja vanha kunnon takapiru hymyilee: "kyllä, tosiaan, naisella on rutkasti varaa olla arrogantti".

Soittaessani olin tuntenut vanhan tutun kivun oikeassa ranteessa. Aina säestystöitä tehdessä. Sen takia nämä hommat lopetinkin. Koska olen kykenemätön ratkaisemaan mielen ristiriitoja ja varmaan autistinenkin monella mittapuulla, en keksi muuta selitystä, kuin että kukko ei käskien laula. Ja vanha kunnon takapiru maiskuttelee, että jos jossakin on neuroottinen ihminen, niin se on tässä.

Väreistä

Lempivärini on vaaleanpunainen. Olen tarkka värien sävyistä. Sävy riippuu tietenkin myös materiaaleista. Vaaleanpunaisen paras sävy on se, jota näkee vauvanvaatteissa. Siinä värissä on hyvä olla. Värit tulevat kausina. Joskus ylleen on pakko saada vihreää, joskus keltaista. On päiviä, jolloin mikään muu kuin valkoinen ei käy. Musta on kaunis, mutta käytän sitä harvoin, koska ihoni on herkkä. Sama pätee muihinkin vahvoihin väreihin. Värivalintojeni ensisijainen peruste on se, miltä jokin väri tuntuu päällä.

Joissain tilanteissa asiasta on tullut varsin vakava. Soittaessani koskettimia Les Misérables-musikaalissa Hgin Kaupunginteatterissa -99 -00, piti meidän orkesterisoittajien montussa pukeutua mustiin. Minulla oli tuohon aikaan paha ihottuma, ja mustaan pukeutuminen tuntui samalta kuin vetäisi nylonsukkia palaneisiin jalkoihin. Värien vaikutusta voi pitää huuhaana ja väriterapioille
voi nauraa. Mutta siinä tilanteessa, että itku silmässä verhoaa mustalla kipeää ihoa, ei mikään muu määrittele kuin tunne, että tekee itselleen väkivaltaa.

Perin omituista!

Ilona, Veloena ja Olli haastoivat, anteeksi kun hieman kesti vastata.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Omituisuuksiensa kanssa voi elää hyvin harmonista elämää. Omituisiksi ne tulevat silloin, kun joku niistä huomauttaa, tai kun tajuaa (tai luulee), ettei kukaan muu tee näin omituisia asioita. Tai kun pianonsoitonopettaja sanoo vuosien yhteistyön jälkeen että, "olethan sinä hyvin, hyvin erikoinen ihminen". Apua.

Viisi omituista tapaa:

1. Omituisin piirteeni lienee ylisiisteys. Se ei tarkoita, että eläisin itse siisteydessä. Mutta bohemian sisällä elää armeijamaailma, joka voi olla läheiselle pelottava. Exäni puhui "Lauran säännöistä"...
2. Tuuletan vaatteet aina käytön jälkeen. Tapa liittyy myös vaikeaan pölyallergiaan.
3. Inhoan irtohiuksia, -karvoja ja hilsettä. Nypin niitä vaikka yksitellen, jos huomaan.
4. Hyperekologisuuttani ihmetellään. Josta ihmettelijät sietäisivätkin saada selkäänsä.
5. Itken lähes poikkeuksetta hyvälle musiikille. Kätken sen kyllä hyvin. Alan vaikka lukemaan hernepurkin etikettiä, jos kaupassa tulee liian hyvä kappale. Siihen liittyy läheisesti sellainen omituisuuteni, että en itke juuri koskaan, jos joku näkee.

Haastan tähän tietenkin jonkun Poikakuoron veijareista, Nopan, Andrén ja Taikurin. Lisäksi Tuuban, joka voisi luetella 5 normaalia toimintoaan..

Kiitos muuten vielä onnitteluista! Nimipäivän muistajat ja ruusupuskan lähettäjät ovat ihania, kiitos ja pusu kummallekin poskelle. Viisasta ystävääni siteeratakseni: "Nimipäivissä on jotain mukavan perinteistä, vähän kuin pannukahvissa." Nyt keikalle.

Keikkakalenteri

Jooonatanin helmikuun kalenterissa on jälleen yksi tämän vuoden keikka ylitse muiden. Päätelkää itse, mikä. : )

Ilmoittelen täälläkin illan yllätyskeikasta Cafe Valterissa (Savoyn alakerta). Soitan reilun puolen tunnin setin.

♠ Kuolema ja meemi ♠

Mitä tahdot maalliselle tomumajallesi tehtävän, kun aika sinusta jättää ja heität keyboardin nurkkaan? (Metaforah!)
Kaikki tarpeelliset osat on hyötykäytettävä. Jäämistön polttohaudataan. Arkun ym:n tarvittavan materiaalin pitää olla ekologista ja halpaa. Kerroin joskus isälleni, että mieluiten harmaata lautaa.

Mihin haluat, että sinut haudataan / sirotellaan? Miksi?
Helsinkiin tai Lapualle, kumpaan nyt omaiset päättäisivät.

Missä tahdot muistotilaisuuden pidettävän?
Sellaisessa paikassa, jossa on flyygeli sekä hyvät soittotilat ja äänentoistolaitteet, sillä toivoisin kollegoitteni soittavan. Tein joskus listaa biiseistä, joita hautajaisistani pitää soittaa. Siellä oli mm. Joni Mitchelliä, Chopinia, Mozartia ja virsi 555 gospel-versiona. Siskoni parahti, että "kuinka paljon meidän oikein pitää hautajaisissasi kuunnella!".

Mikä teksti hautakiveesi tulee?
Nuorena suunnittelin hautajaiseni tarkkaan. Olin tehnyt pienempänä laulun, jonka kertosäkeen sanat

"Sinä päivänä kun lähden
sataa kyyneleitä
joki kuiskaa mulle laulun,
joka mieltäni lohduttaa"

sopivat tuolloin pateettisuudessaan mielestäni hautakiveenkin. Hautakivitekstejä voisi löytää uudemmistakin biiseistäni, mutta luulenpa kuolinpäivän olevan "tekstinä" riittävä.
Edelleen paras näkemäni hautakivikirjoitus on tässä. [Via Sanat]

Kuva -

- joka kutsuu linkittämään. [Via]

Kaappikello

"En usko, että aikaa voi pysäyttää. Mutta jos mut pelästyttää, sydän lakkaa pumppaamasta."
Vironniemeläisten lasten ajatuksia tästä ajasta. Uusi ajatus julkaistaan parin viikon välein.

Vaalikoneet

Vaalikoneet ovat varsin pöhköjä. "Vaalikone etsii ehdokkaan, joka on samaa mieltä kanssasi." Miksi en ole itse ehdokkaana, jos tiedän, millä tavalla Suomen pitäisi politiikkaa hoitaa? Vaalikoneenhan täytyisi pystyä löytämään ehdokas, jonka mielipiteistä haluaa olla samaa mieltä.
Katsoin alkuviikosta vaalitenttiä Kansallisteatterista. Lopuksi ehdokkaille jaettiin kukkia. En voi mitään, mutta Niinistön halailu ja lirkuttaminen kukkia tuoneelle lapsukaiselle oli niin laskelmoidun näköistä, että toi mieleen erään historiallisen kohtauksen. Silloinkin kamerat olivat niin kutkuttavan hyvin läsnä, ettei tilaisuutta kuvansa kiillottamiseen voinut olla käyttämättä.
Heitä toisiinsa sen kummemmin yhdistämättä.

Aistit ja keskittyminen

Kuuntelen Maritta Kuulan lähettämää levyä. Nämä biisit ovat kyllä aivan mahtavia. Välillä nauran ääneen joillekin sanoituksille tai ihme-soundeille. Yritän keskittyä keskittyä keskittyä ja kirjoittaa valmiiksi haastattelua Marja Mattlarista Sibis-lehteen. Pidän vaaleanpunaista t-paitaa ja vilkuilen välillä lempiväriäni. Pannulla hautuvat porkkanat ja valkosipuli. Yritän keskittyä keskittyä keskittyä. Hyvät kappaleet tarttuvat korvaan, valkosipulin tuoksu kiemurtelee nenään ja lempiväri naulitsee katseen.
Keskittyä, keskittyä... Yliannostelen spaghetin. Italiassa oppi runsaasti ruoanlaittotaitoja. Kuten sen, että peukalonpäästä etusormen kärkeen on kolmen hengen spaghettiannos. Pitää muistaa, että se on heille vasta il primo piatto. Mittaan kellosta kahdeksaa keittiöminuuttia. Opin myös, että pastan keitto on suurta taidetta. Ennen jumppaa täytyy ehtiä sulatella ruokaa. Jää taas yötöiksi. Opettelen keskittymistä. Ranskan kurssiajat pitäisi selvittää. Selvitys apurahan käytöstä lähettää. Uutta hakea. Sopia treeniajat. Uudet laput kirjoittaa. Keskittyminen on parasta keskellä yötä.

Motorinen muisti

En osaa kymmensormijärjestelmää, kirjoitan näppiksellä kutakuinkin pianistisesti. Käytän kaikkia sormia, mutta ergonomiasta, sormijärjestyksistä ja liikeradoista voisi näppäilyn ammattilaisella olla paljon sanottavaa. Sormeni ovat varmaankin tottuneet voimakkaampaan lyöntinopeuteen, ja etenkin irtonäppiksiä lyön varsin äänekkäästi. Huomaan kuitenkin, että sanat, jotka toistuvat usein, ovat jääneet motoriseen muistiin. Niinpä olen alkanut listata sanoja, jotka kirjoitan aina väärin. Pidennän listaa aina sitä mukaa kun uusia virhesanoja ilmaantuu.
pian => piano
sähköpiano => sähköposti
mukana => mukavan
Elina => eilen
sushi => sushki (Hki)
lausutaan =>laulustaan
kommentti => konsertti

Linkki [special edit]

Haavetar sen vinkitti. Minä ainakin toivon kaikille hyvää mieltä, ja jospa tämä linkitys toisi sitä hieman lisää. Viestin aivan alkuperäinen ¨LINKKI¨ oli siis tämä.
[Klo 17:34]: Linkitysvimma jatkuu. Tämä nimittäin on spesiaalilähetys Tommille sekä koko Trio Erektuksen konkkaronkalle!

Kansalaisvelvollisuus

Juuri kun pääsin ihmettelemästä kokonaista flunssatonta vuotta, tuntuu aivastuttavan jatkuvasti. Lupauduin säestämään vielä tänäänkin, mutta illalla on parasta käydä varhain nukkumaan. Onneksi tuli aloitettua kuntoilu pitkän tauon jälkeen, jospa pientä kestävyyttä olisi jo saavutettu.
Kävin eilen äänestämässä. Halosta tietenkin. Heidi Hautalaa ei valita kuitenkaan. Matti Vanhanen on hieno ja, muuten, seksikäskin, mies, mutta sopii paremmin pääministeriksi. Mikäli presidentiksi ei valita naista, lähtee erityisesti naispuolisilta tasa-arvon edistämishaluisilta toivo. Kunpa vaalit selviäisivät jo ensimmäisellä kierroksella.

Kenen irvikuva olet

Tänään uutisoitiin jo lehdessäkin My Heritage -sivustosta, jonne voi ladata kuvansa ja laittaa kone laatimaan, ketä julkkista muistutat. Tein testin jokunen aika sitten. Eteeni pemahti jonkun ukkelin kuva. Kyllä siinä vähän naama venähti. Latasin sivustolle toisen kuvan itsestäni. Halusin testata, tulisiko tällä kertaa tulokseksi edes oikea sukupuoli. No, kyllä tuli. Ohjelma tuumasi tovin kunnes oman kuvani rinnalle ilmestyi Aretha Franklin. Ei lainkaan nuoruutensa loistossa, vaan ikäihmisenä, hieman jo - kuinka sen nyt sanoisi - pullistuneena. Hah hah. Tästä kyllä sain makoisat naurut. Mikäs siinä, ainakin oli oikeat värkit kohdallaan. Kommentoin tästä aikoinani Lautatarhaankin, jossa Ilona onnistui kuvaistumaan hieman kauniimpiin julkkiksiin.

Narnia

Luin viikonloppuna junassa Narnia-sarjan ensimmäisen osan. Teksti oli töksähtelevää ja tarinankuljetus amatöörimäistä. Voisin kuvitella leffan olevan parempi. Puhuimme deittini kanssa jo marraskuussa, että leffaa täytyy mennä katsomaan. Jostain syystä olen ollut Narnian filmaamisesta hyvin innoissani. Toivottavasti liika odotus ei pilaa kokemusta, kun torstaina käymme elokuviin.

Lupauduin säestystehtäviin huomennakin. Sen sijaan hankin tuuraajan sunnuntaina lupaamiini hommiin. Tuuraajani oli iloinen ylimääräisistä töistä, ja minä valtavan huojentunut. Ajattelin ensin olevani luuseri, jos en suostu duuniin kuin duuniin. Sitten katsoin peilistä väsyneitä silmiäni ja ajattelin horjuvaa kuntoani. Päätin sallia pientä valikointia lääkärin määräyksen perusteella.
En oikeastaan ymmärrä, miksi ihmiset ensin kertovat vanhempiensa opettaneen, että töitä on tehtävä. Sitten he raatavat hulluuden rajoilla valittaen joka tapaamisella, kuinka kiire on, alkaen nelikymppisinä miettimään, että "eihän elämä ole työntekoa varten".
Elämässä jää katkeraksi, ellei pääse toteuttamaan itseään. Sen sijaan silloin, kun focus alkaa olla suorittamisessa, on paras tarkistaa suuntaa.

Muusia

Taisin paistaa ja syödä juuri parikymmentä kevätkäärylettä. Onnistuin pidättelemään nälkää vielä jumpassa ja kotona suihkunkin yli. Vastata puhelimeen ja lupautua huomiseksi säestyshommiin. Sitten pato murtui ja pistin kattilan tirisemään. Näin täydellä mahalla nukkuukin "makoisat" unet. Eilinen kysymys, olenko pituus- vai korkeushyppääjä (?), laittoi ainakin syömään kuin urheilijat. Muistankin nyt Juttutuvan tarjoilijan kertoneen, että olivat keittiössä nauraneet makoisasti kuullessaan, että "se olikin se bändin tyttö, joka halusi lisää muusia". Pitää siis ensi kerralla pyytää lisää myös fisuja ja vihanneksia.

Aamuveisuu

Jos joku näkisi minut nyt, kun istun tietokoneen äärellä risti-istunnassa juuri heränneenä, pyjama päällä ja vaaleanpunaiset aurinkolasit päässä. Silmät reagoivat valvomiseen ensimmäisenä, ja monitorin valo häikäisee.
Heräsin puhelinsoittoon ja krapuloissani lupauduin tehtävään, joka teettää paljon työtä huonolla palkalla. En halua nirsoilla oman alani töistä, ja nirsoilen silti. Sen takia on minulle oikein, että joudun näihin tilanteisiin. Tälläinen aamuvirsi.

Lausutaan, kirjoitetaan ja lauletaan

Klubin starttaus taisi osua nappiin. Tuntuu, että kaikki lavalla olijat ryystivät tuoppiensa reunoja suu maireana ja tyytyväisin mielin. Minä myös. Ensin Juttutuvassa, sitten Rytmissä, sitten taas Juttutuvassa ja lopulta Kolmannella linjalla jatkoilla. Nämä jatkot olivat täynnä naurunräkätystä. Olen aina hieman karsastanut miesnäyttelijöitä, jotka ovat joskus - ei vain huomionkipeitä ja narsistisia, vaan kamalan pöyhkeitä egosentrisyydessään... Tällä kertaa eräs sellainen vain sattui tarjoamaan sen verran loistavaa verbaliikkaa, tilannekomiikkaa ja sketsitaitoja, etten lahjakkaampaa ole nähnyt. Porukka oli hyvä ja hajaantui vasta ennen aamuratikkaa. Tälläinen tekee hyvää sielulle.
Nyt menen nukkumaan. Dyroa oli muuten hauska nähdä. Olisi kiva tietää, mitä muut ajattelivat lukiessaan ensimmäisen kerran "Olen mm. joskus ostanut taikinaa.". Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen metafora yhdestä muusikkouden lisäksi vanhimmasta ammatista.

Aakkostyyppi

Homo Sapiens trillenium

Mille

Ulkona on kylmä. Niin kuin täällä sisälläkin. Haaveilen lämpimämmästä paikasta. Ariel Sharon riutuu ilmeisesti viimeisiä henkäyksiään, joka tuntuu minusta julmalla tavalla kutkuttavalta. Tuhannen kävijän rajapyykki tässä blogissa tuli täyteen joskus tänään. Telkkarista tulee Gosford Park, jonka katsoin punatiilikatto-kaupungissa kolme vuotta sitten. Talvi siellä ei ollut yhtään Helsinkiä lämpimämpi. Kirjasto oli lämmin, mutta yöt kotona nukuin pipo päässä.

Iloa liikunnasta

Ärsyttääköhän ketään muuta päättää jumppasessio rentoutumalla Enyan tahtiin? Myönnän, että se on parempi kuin Stefanon panhuilu ja syntikkamatto. Mutta onko venyttelymusiikin yleensä pakko olla niin kamalan imelää? Akustista kitaraa ja raspi-italianoa laulamassa "mi manchi" niin sydäntäsärkevällä äänellä, että kuurokin tajuaa, että tässä ollaan nyt ikävissään. Tai jotain Faurén lällymusiikkia. Kenties puron solinaa ja linnun liverrystä sointupohjan yllä soljumassa.

Sopivaa jumppaohjaajaa on vaikea löytää. Sellaista, joka tekisi liikesarjat monipuolisiksi ja joka ohjaisi liikkeiden toistamisen lihaksia kuuntelevalla tavalla. Joka ei olisi tekopirteä eikä piiskaaja vaan tavallinen, aito ihminen. Jolla olisi rytmitajua, mutta myös tajua sanoa, että tehkää tämä omaan tahtiinne, jos siltä tuntuu. Joka ymmärtäisi niin musiikillisen laadun kuin volyyminkin päälle niin, että tunneille ei tarvitsisi varata korvatulppia. Ja joka ohjaisi rentoutumaan ilman Enyaa, panhuilua, inho-klassista ja feikkisoittimia.

Ah, kuinka hyvää tekikään aloittaa säännöllinen hikoilu.

2006

Saamani tekstiviestin sanoin: Hyvän Grooven Vuoden toivotukset!!

Stokkan kello

"Kiireen saa loppumaan niin, että menee vaikka jo yöllä sinne, missä pitää olla."
Vironniemeläisten lasten ajatuksia tästä ajasta. Uusi ajatus julkaistaan parin viikon välein.