Klubin starttaus taisi osua nappiin. Tuntuu, että kaikki lavalla olijat ryystivät tuoppiensa reunoja suu maireana ja tyytyväisin mielin. Minä myös. Ensin Juttutuvassa, sitten Rytmissä, sitten taas Juttutuvassa ja lopulta Kolmannella linjalla jatkoilla. Nämä jatkot olivat täynnä naurunräkätystä. Olen aina hieman karsastanut miesnäyttelijöitä, jotka ovat joskus - ei vain huomionkipeitä ja narsistisia, vaan kamalan pöyhkeitä egosentrisyydessään... Tällä kertaa eräs sellainen vain sattui tarjoamaan sen verran loistavaa verbaliikkaa, tilannekomiikkaa ja sketsitaitoja, etten lahjakkaampaa ole nähnyt. Porukka oli hyvä ja hajaantui vasta ennen aamuratikkaa. Tälläinen tekee hyvää sielulle.
Nyt menen nukkumaan. Dyroa oli muuten hauska nähdä. Olisi kiva tietää, mitä muut ajattelivat lukiessaan ensimmäisen kerran "Olen mm. joskus ostanut taikinaa.". Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen metafora yhdestä muusikkouden lisäksi vanhimmasta ammatista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hauskuus oli molemminpuolista, teillä oli lavallakin selvästi mukavaa.
Oli, totta Mooses, kyllä hauskaa soittaa. Tuosta illasta taisi jäädä hyvä maku suuhun koko bändille ja solistivieraallekin. Laulutupa teetti minulle paljon nuotinkirjoitustöitä ja markkinointia. Koko repertuaari käytiin läpi vain yksillä treeneillä. Nyt, kun ensimmäinen ilta on onnistuneesti takana, voi olla syystäkin iloinen. Yleisössä on tietysti aina kiva nähdä myös tuttuja.
Lähetä kommentti