Narnia

Luin viikonloppuna junassa Narnia-sarjan ensimmäisen osan. Teksti oli töksähtelevää ja tarinankuljetus amatöörimäistä. Voisin kuvitella leffan olevan parempi. Puhuimme deittini kanssa jo marraskuussa, että leffaa täytyy mennä katsomaan. Jostain syystä olen ollut Narnian filmaamisesta hyvin innoissani. Toivottavasti liika odotus ei pilaa kokemusta, kun torstaina käymme elokuviin.

Lupauduin säestystehtäviin huomennakin. Sen sijaan hankin tuuraajan sunnuntaina lupaamiini hommiin. Tuuraajani oli iloinen ylimääräisistä töistä, ja minä valtavan huojentunut. Ajattelin ensin olevani luuseri, jos en suostu duuniin kuin duuniin. Sitten katsoin peilistä väsyneitä silmiäni ja ajattelin horjuvaa kuntoani. Päätin sallia pientä valikointia lääkärin määräyksen perusteella.
En oikeastaan ymmärrä, miksi ihmiset ensin kertovat vanhempiensa opettaneen, että töitä on tehtävä. Sitten he raatavat hulluuden rajoilla valittaen joka tapaamisella, kuinka kiire on, alkaen nelikymppisinä miettimään, että "eihän elämä ole työntekoa varten".
Elämässä jää katkeraksi, ellei pääse toteuttamaan itseään. Sen sijaan silloin, kun focus alkaa olla suorittamisessa, on paras tarkistaa suuntaa.