Väreistä

Lempivärini on vaaleanpunainen. Olen tarkka värien sävyistä. Sävy riippuu tietenkin myös materiaaleista. Vaaleanpunaisen paras sävy on se, jota näkee vauvanvaatteissa. Siinä värissä on hyvä olla. Värit tulevat kausina. Joskus ylleen on pakko saada vihreää, joskus keltaista. On päiviä, jolloin mikään muu kuin valkoinen ei käy. Musta on kaunis, mutta käytän sitä harvoin, koska ihoni on herkkä. Sama pätee muihinkin vahvoihin väreihin. Värivalintojeni ensisijainen peruste on se, miltä jokin väri tuntuu päällä.

Joissain tilanteissa asiasta on tullut varsin vakava. Soittaessani koskettimia Les Misérables-musikaalissa Hgin Kaupunginteatterissa -99 -00, piti meidän orkesterisoittajien montussa pukeutua mustiin. Minulla oli tuohon aikaan paha ihottuma, ja mustaan pukeutuminen tuntui samalta kuin vetäisi nylonsukkia palaneisiin jalkoihin. Värien vaikutusta voi pitää huuhaana ja väriterapioille
voi nauraa. Mutta siinä tilanteessa, että itku silmässä verhoaa mustalla kipeää ihoa, ei mikään muu määrittele kuin tunne, että tekee itselleen väkivaltaa.