Coco

Nykyisin terveyden laita on hieman parempi. Maitohappobakteerit ovat toimivaa kamaa ja paino on pysynyt hallinnassa. Viikottainen liikunta on itseasiassa kasvattanut ruokahalua niin, että painoa voi jopa tarkkailla toiseen suuntaan. En syttynyt Tommin ehdottamalle "syö pelkkää lihaa"-kuurille, mutta yritän syödä päivittäin kalaa, valkosipulia ja jotain vihreää, sekä juoda säännöllisesti punaviiniä. En ole polttanut savukettakaan sitten lokakuun, josta olen ylpeä.

Nukkuminen, jota niin suuresti rakastan, on sen sijaan muodostunut jälleen 'välttämättömäksi pahaksi'. Sesonki-ilmiö, pahentunut atopia, jokavuotiseen tapaan. Jotakin oopiumia pitäisi saada, että saisi tainnutettua itsensä nukuksiin. Yritän keksiä iltaisin vaikka minkälaista tekemistä ja tekosyytä voidakseni valvoa aamuun saakka, kunnes nukahtamista vastaan ei voi enää taistella. Muutama vuosi sitten näistä opiaateista keskusteltiin lääkärini kanssa aivan tosissaan, tarkoituksena vaivuttaa kroppa koomaan muutamaksi päiväksi. Vaihtoehtoa ei tullut koskaan kokeiltua. Valituksesta huolimatta tilanne nykyään on huimasti parempi.

On vaikea kuvitella, minkälaista olisi elämä ilman päivittäistä kipua. Kun sellainen väliin tulee, kulkee koko päivän valtavassa kiitollisuudentunteessa. Tämän tietävät varmaan kaikki kroonikot. Vuoden lopulla aloin jo olla täysin uupunut terveydellisistä vastoinkäymisistä, mutta tällä haavaa yritän lähinnä keksiä asioita, joilla viedä focusta toisaalle. Suihkauttaa Coco Chanelia ilmaan ja donkata tuoksupilveen. Haaveilla kauniista esineistä.