Aatonaatonaatto

Oijoi mikä riemu saada nukkua pitkään todella pitkästä aikaan! Kävin hyvästelemässä perheenjäseniä ja kissoja Rautatieasemalla ja vastaanottamassa sen osan lahjasta, joka oli jäänyt ensimmäisestä paketista. Samoilla kulmilla liikuskeli Nummelakin, jota olin nähnyt viimeksi todella pitkän aikaa sitten. Kotona siivoskelin sekä etsiskelin muuntajaa ja ikkunatiivisteitä, jotka ovat kadonneet mystisellä tavalla. Etsin niitä vintiltäkin, ja samalla silmiini osuivat joulukoristeet, jotka päätinkin roudata kotiin. Kyllä nyt on tunnelmallista. Selailin saapuneita joulukortteja, kuuntelin musiikkia ja ranskan tv:tä. Elämä on taas hetken aikaa järjestyksessä. Kiire on ollut järjetön ja lepo tullut todellakin tarpeeseen. Viime yönä kuin itsensä ulos kirjoittanut uusi kappale oli merkkinä siitä, että rentoutuminen on alkanut. Tänään se onkin soinut päässä yhtenä kelana koko päivän.
Käytän säästeliäästi kulutustuotteita. Niinpä vaihdettuani ripsivärin, sekä vuodesta 1993 palvelleen poskipunasiveltimen, tuli elämään luksusta salamaniskusta. Tunsin itseni jopa aika typeräksi hykerrellessäni tyytyväisenä kylpyhuoneen peilin edessä. Kyllä minun kelpaa.
Parhaan joululahjan taitavat antaa orkideat, jotka ovat puhkeamassa kukkaan aivan juuri. Suuren yllätyksen on myös tehnyt Veloenan flamingonkukaksi diagnostisoima kasvi, joka esitti pitkään marttyyriä jouduttuaan siirtymään pimeämpään paikkaan paistateltuaan ensin ikkunalaudan parhaalla paikalla. Sepä on alkanut kasvattaa pieniä poikasia, jotka puskevat mullasta tänä vuoden pimeimpänä aikana. Muutama paketti odottaa pianon päällä, valoja on asennettu ja oluttakin ostettu jääkaappiin. Joulu saakin tulla aivan rauhassa, vaikka luulin, etten ehtisi kyytiin.