Aaton aatokset

Seuraavanlainen hauska jouluruno ilmestyi puhelimeeni:
"Talven varis, nimeltänsä Zakaris,
pakkashankea tassusillaan mittas.
Jouluteet keitti, punatulkun sekaan heitti,
varpaallansa avantoa dippas."

Mietin, miksi jouluaatto on tuntunut niin mukavalta. Siksi, että koko maailma tuntuu pysähtyneen. Voi tehdä mitä ikinä huvittaa ilman pelkoa siitä, että maailma menisi ja itse jäisit kyydistä. Päätelmä kertoo surullista tarinaansa ennen kaikkea kroonisesta kiireen tunnusta, mutta ei se niin traagiselta tunnu silti. Lähdin eilen jameihin, kun tajusin, että mahdollinen darrapäivä ei ole pois mistään. Myöhäinen aamuherätys, Monty Pythonit ja intensiivinen puhelinkeskustelu ovat päivän anti. Nyt ruoka kypsyy liedellä ja set up kasattu demon tekemistä varten. Se pahuksen muuntaja on kadonnut mystisesti, samoin kaksi muuta käyttötavaraa. Uuden vuoden lupauksiin taitaa kuulua muistilehtiö, sen verran kyllästynyt olen päänupin toistuvaan pettämiseen. Niistä lopuista lupauksista sitten tuonnempana. Hyvän joulun toivotus!