sunnuntai, syyskuuta 30, 2007
torstaina, syyskuuta 27, 2007
Please forward
In support of our incredibly brave friends in Burma:
May all people around the world wear a red shirt on Friday, September 28.
Please forward.
May all people around the world wear a red shirt on Friday, September 28.
Please forward.
perjantaina, syyskuuta 21, 2007
Ruumis ja kulttuuri
Vaeltelin viikko sitten taidemuseossa. Pysähdyin taulun eteen, mutta huomasin kaiken huomioni kiinnittyvän hampaankoloon jääneeseen ties mihin retaleeseen. Läpsäytin itseäni henkisesti poskelle - keskity nainen! - onhan edessäsi sentään taidehistoriallisia arvotauluja, joita ei ihan joka päivä näe!
Havahtumista kesti hetken, upposin Emil Nolden uskomattoman täyteläisiin väreihin, kunnes jälleen jonkun ihme Monetin (juuri se lumpeenkukkamaalari, en jaksa edes linkittää, mielikuvitelkaa tähän vihertävä impressionistinen juttu) aikana huomasin, että nyt pitäisi löytää vessa.
Niin sitä vain on ihminen ruumiinsa vanki, vaikka sitä yrittäisi kuinka kieltää ja olla kuin ei olisikaan.
Havahtumista kesti hetken, upposin Emil Nolden uskomattoman täyteläisiin väreihin, kunnes jälleen jonkun ihme Monetin (juuri se lumpeenkukkamaalari, en jaksa edes linkittää, mielikuvitelkaa tähän vihertävä impressionistinen juttu) aikana huomasin, että nyt pitäisi löytää vessa.
Niin sitä vain on ihminen ruumiinsa vanki, vaikka sitä yrittäisi kuinka kieltää ja olla kuin ei olisikaan.
torstaina, syyskuuta 20, 2007
sunnuntai, syyskuuta 16, 2007
Moraalinen krapula
Keskiviikon konsertti Tavastialla oli mielestäni onnistunut ja tuotti selkeän täyttymyksen intensiiviseen harjoittelujaksoon. Seurue oli mukavaa (minusta, tosin, muusikot ovat aina todella kivoja ihmisiä) ja ilta eteni jatkoihin Manalassa, kuten arvata saattoi.
Torstaina pidin krapulapäivää ja perjantaina sitten juhlin uudestaan, tällä kertaa syntymäpäiviäni. Täytin 33 vuotta. Siskoni muistutti sen olevan yhtä paljon kuin Jeesuksella ristiinnaulitsemisen aikoihin. "Se on täytetty", hän huomautti. Lisäksi luin horoskoopistani (sellaisesta hieman paremmin profiloituneesta, joka helpommin laittaa kuvittelemaan, että kyllä tämä aivan selvästi minusta kertoo), että syntymäpäiväni määrittää pitkälle sen, millaiseksi seuraava vuosi tulee muodostumaan. Toivottavasti ei. Juhlimme euron kuohuviinijonossa, ihmisiä tuli ja meni. Mitenköhän sitä kirjoittaisi sen sanonnan, joka on tuttu juuriltani Etelä-Pohjanmaalta? Sanonta kuuluu näin: "pysy housuussas". Se tarkoittaa sitä, että ei saa menettää kontrollia, että pitää olla joku tolkku, ettei ala liikaa homssuilemaan. Mutta sillä tavalla minun tuleva vuoteni alkoi. Epäkeskittyneesti, tavalla, joka ainakaan ei kehitä mieltäni yleviin saavutuksiin.
Ja kuin oodina tälle: päädyimme Kaivopihalle Ale-pubiin, joka loppujen lopuksi osoittautui minusta kyllä ihan mukavaksi paikaksi. Ennen kaikkea siksi, että myös seurueen 18-vuotias pääsi sisälle. Toiseksi siksi, että myös hän sai ostaa edullisia juomia tiskiltä ilman kiinnijäämisen pelkoa. Mutta tärkeimpänä syynä siksi, että ryhmä oli hyvä. Paikalla ei juuri ole väliä, kunhan ihmiset ovat mukavia. Joukossa juhli jopa veljeni, jonka kanssa olemme osuneet samoihin baareihin luvattoman harvoin. Hänkin jaksoi sinnikkäästi viihtyä seurassamme, vaikka tunsi harteillaan vastuun siitä, että seuraavana aamuna pitäisi istua skarppina ambulanssissa. Olin vain itse tarpeettoman humaltunut, enkä ollut pannut merkille mitään niitä asioita, joita Lupiini blogissaan kuvasi.
Kotimatkalla ajoin niin huonosti, että hävetti. Kun vielä kotona aloin kiinnittää lahjaksi saamaani satelliittiä kattoon, tajusin olevani imbesilli. Hyvä etten pudonnut turvalleni.
Lauantain kärsin moraalisesta krapulasta. Päätin, että juon tästedes viiniä sofistikoituneesti siemaillen. Enkä enää, en kertakaikkiaan, polta tupakkaa. Teki pahaa haistaa aamulla sormissani tunkkaista hajua. Päätin, päätin, päätin aivan vimmatusti kaikenlaisia asioita.
Sitten kruunauksena tälle päädyimme jälleen Bakersin kuohuviinijonoon saatellessani ystäviäni Rovaniemen junaan.
Jeesusikäni on alkanut tyytymättömyyden sädekehän alla. En osaa mitään enkä jaksa tehdä mitään. Lähimmät ystäväni joko jäävät kokonaan tulematta kutsuihini tai ilmoittavat jo ovella ottavansa tänään sitten rauhallisesti ja menevänsä aikaisin nukkumaan.
Iltapäivällä lähden Tukholmaan, jossa kävin viimeksi silloin, kun Sibelius-Akatemia juhli Symphonylla ja Linda Lampenius kadotti kihlasormuksensa. On todella mukava lähteä. Sitä ennen täytyy vielä pakata laukku ja löytää kaksi kitaristia.
Torstaina pidin krapulapäivää ja perjantaina sitten juhlin uudestaan, tällä kertaa syntymäpäiviäni. Täytin 33 vuotta. Siskoni muistutti sen olevan yhtä paljon kuin Jeesuksella ristiinnaulitsemisen aikoihin. "Se on täytetty", hän huomautti. Lisäksi luin horoskoopistani (sellaisesta hieman paremmin profiloituneesta, joka helpommin laittaa kuvittelemaan, että kyllä tämä aivan selvästi minusta kertoo), että syntymäpäiväni määrittää pitkälle sen, millaiseksi seuraava vuosi tulee muodostumaan. Toivottavasti ei. Juhlimme euron kuohuviinijonossa, ihmisiä tuli ja meni. Mitenköhän sitä kirjoittaisi sen sanonnan, joka on tuttu juuriltani Etelä-Pohjanmaalta? Sanonta kuuluu näin: "pysy housuussas". Se tarkoittaa sitä, että ei saa menettää kontrollia, että pitää olla joku tolkku, ettei ala liikaa homssuilemaan. Mutta sillä tavalla minun tuleva vuoteni alkoi. Epäkeskittyneesti, tavalla, joka ainakaan ei kehitä mieltäni yleviin saavutuksiin.
Ja kuin oodina tälle: päädyimme Kaivopihalle Ale-pubiin, joka loppujen lopuksi osoittautui minusta kyllä ihan mukavaksi paikaksi. Ennen kaikkea siksi, että myös seurueen 18-vuotias pääsi sisälle. Toiseksi siksi, että myös hän sai ostaa edullisia juomia tiskiltä ilman kiinnijäämisen pelkoa. Mutta tärkeimpänä syynä siksi, että ryhmä oli hyvä. Paikalla ei juuri ole väliä, kunhan ihmiset ovat mukavia. Joukossa juhli jopa veljeni, jonka kanssa olemme osuneet samoihin baareihin luvattoman harvoin. Hänkin jaksoi sinnikkäästi viihtyä seurassamme, vaikka tunsi harteillaan vastuun siitä, että seuraavana aamuna pitäisi istua skarppina ambulanssissa. Olin vain itse tarpeettoman humaltunut, enkä ollut pannut merkille mitään niitä asioita, joita Lupiini blogissaan kuvasi.
Kotimatkalla ajoin niin huonosti, että hävetti. Kun vielä kotona aloin kiinnittää lahjaksi saamaani satelliittiä kattoon, tajusin olevani imbesilli. Hyvä etten pudonnut turvalleni.
Lauantain kärsin moraalisesta krapulasta. Päätin, että juon tästedes viiniä sofistikoituneesti siemaillen. Enkä enää, en kertakaikkiaan, polta tupakkaa. Teki pahaa haistaa aamulla sormissani tunkkaista hajua. Päätin, päätin, päätin aivan vimmatusti kaikenlaisia asioita.
Sitten kruunauksena tälle päädyimme jälleen Bakersin kuohuviinijonoon saatellessani ystäviäni Rovaniemen junaan.
Jeesusikäni on alkanut tyytymättömyyden sädekehän alla. En osaa mitään enkä jaksa tehdä mitään. Lähimmät ystäväni joko jäävät kokonaan tulematta kutsuihini tai ilmoittavat jo ovella ottavansa tänään sitten rauhallisesti ja menevänsä aikaisin nukkumaan.
Iltapäivällä lähden Tukholmaan, jossa kävin viimeksi silloin, kun Sibelius-Akatemia juhli Symphonylla ja Linda Lampenius kadotti kihlasormuksensa. On todella mukava lähteä. Sitä ennen täytyy vielä pakata laukku ja löytää kaksi kitaristia.
sunnuntai, syyskuuta 09, 2007
lauantaina, syyskuuta 08, 2007
Murremeemi
Eli miten mikäkin sanottaisiin omalla murteella.
1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskon punaane hames mahtuu mullekki.
2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tartteksä apua siinä kirijootustehtäväs jonka maantiaronopettaja antoo?
3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
No selevä sitte. Teherähän niinkussä eherootit.
4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mumma toimitti hakevansa meirät varttia vaille kuuren aikaha.
5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mä matkustinki Helsinkihi linija-autolla, kummä myähästyyn junasta.
6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Oottako te nähäny missähän mun isoovelijen matkapuhelinta?
7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiksä sen hamehen, jonka me nähtihi viime viikolla Hennes&Mauritsis?
[Via]
1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskon punaane hames mahtuu mullekki.
2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tartteksä apua siinä kirijootustehtäväs jonka maantiaronopettaja antoo?
3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
No selevä sitte. Teherähän niinkussä eherootit.
4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mumma toimitti hakevansa meirät varttia vaille kuuren aikaha.
5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mä matkustinki Helsinkihi linija-autolla, kummä myähästyyn junasta.
6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Oottako te nähäny missähän mun isoovelijen matkapuhelinta?
7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiksä sen hamehen, jonka me nähtihi viime viikolla Hennes&Mauritsis?
[Via]
perjantaina, syyskuuta 07, 2007
Ei lentokenttää Porvooseen
Tässä linkki www.porvoolainen.fi
sivustolle, josta puolestaan löytyy linkki adressiin, jonka voi halutessaan allekirjoittaa. Tässä autetaan nyt ystävää, jolla on pieni lapsi syntymäisillään ja koti menossa alta. Koko touhu vaikuttaa yhden ihmisen vallankiiparoimiselta ja voih kuinka paljon tuhoa sellainen aikaan saakaan.
sivustolle, josta puolestaan löytyy linkki adressiin, jonka voi halutessaan allekirjoittaa. Tässä autetaan nyt ystävää, jolla on pieni lapsi syntymäisillään ja koti menossa alta. Koko touhu vaikuttaa yhden ihmisen vallankiiparoimiselta ja voih kuinka paljon tuhoa sellainen aikaan saakaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
