Lande

Filosofi Pertti "Lande" Lindfors kuoli eilen Helsingissä. Meikäläiselle hän oli kohtuullisen uusi tuttavuus, aloitin nimittäin muistelmiensa ensimmäisen osan viime maanantaina. Miehen seikkailut olivat sen verran pirteää luettavaa, että meni pitkälle aamuyöhön ennenkuin sain unen päästä kiinni.

Huippuäly, epäsovinnaisuus ja kalkkisauktoriteettien pilkkaaminen yhdistettynä hillitömään ryyppäämiseen, lady-sekoiluihin ja suuruudenhulluuteen on varmaan ollut huomiota herättävä yhdistelmä akateemisessa maailmassa. Ei ole varmaan ollut kovin tylsää ko. hepun luennoilla ja seminaareissa. Tuli mieleen että Landehan on ollut tiedemaailman Juice Leskinen!

Näinhän se menee

Virheistä ja viisastumisesta

Dudley Moore: "So would you say you have learnt from your mistakes?"
Peter Cook: "Oh yes, I'm certain I could repeat them exactly."

[Pengoin Kasaa]

Hyvä kyyti

Ratikassa oli tunnelmaa. Takana istuva poika etsi itselleen yöpaikkaa puhelimen avulla dokattuaan ensin laivalla kaksi päivää, hukattuaan maihin päästyään majapaikkansa avaimet ja yöpaikan isännän sammuttua baariin. Ratikka sammui risteykseen ja niin teki pultsarikin, joka pitkän nuokkumisen jälkeen aloitti reippaan kuorsauksen puolityhjän raitiovaunun hurahtaessa viimein käyntiin. Matka jatkui. Pois jäädessäni noukin maasta pari ilmaisjakelulehteä kotitalon lehtikeräykseen.

Uusi blogi

Uusi kiinnostava blogi on ilmestynyt, ja vinkkaan siitä nyt täälläkin.
Toisena vinkkinä on keksintö maalata Salmisaaren ja Hanasaaren piippuihin teksti "PAKOPUTKI".

Viime hetken kulttuurivinkki

Nelonen, klo 21.

Kaksi panoraamakuvaa

Allekirjoita vetoomus riippumattoman taideopetuksen puolesta

Osoitteessa http://proarte.vetoomus.org on tänään julkaistu vetoomus, joka vastustaa Taideteollisen korkeakoulun liittämistä Raimo Sailaksen työryhmän suunnittelemaan huippuyliopistoon.

TaiKin hallitus päätti keskiviikkona 11.4., että korkeakoulu tulisi liittää osaksi huippuyliopistoa. Vetoomuksen alullepanijoiden mielestä hallituksen kannan ei voi katsoa edustavan opiskelijoiden ja henkilökunnan mielipidettä yhdistymisestä. Korkeakoulun hallitus ei missään vaiheessa pyytänyt koulun osastoneuvostoilta kantaa itse yhdistymiseen, vaan ainoastaan hankkeen jatkokehittelyyn.

Hallitusneuvotteluissa käsitellään parhaillaan vaatimusta huippuyliopiston kirjaamiseksi hallitusohjelmaan. Vetoomuksen tavoite on tuoda esiin yhdistymistä vastustavat kannat, jotka eivät oletoistaiseksi tulleet kuulluiksi. Vetoomuksessa vaaditaan tulevaa hallitusta irrottamaan Taideteollinen korkeakoulu huippuyliopistohankkeesta. Mikäli TaiK ei voi jatkaa toimintaansa itsenäisenä, on aloitettava uudet neuvottelut taidekorkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistämisestä.

Taideopetuksen siirtäminen taloudellista kilpailukykyä korostavaan yliopistoon on valtava kulttuuripoliittinen päätös, jonka vaikutukset ulottuvat taiteen asemaan koko yhteiskunnassa. Silti hankkeen valmistelussa ei ole kuultu lainkaan taiteen asiantuntijoiden näkemyksiä. Suunnitellussa huippuyliopistossa taiteesta on tehty väline, jonka tehtävä on tukea talouden toimintaedellytyksiä. Taiteen korkeakouluopetuksen lähtökohdan tulisi kuitenkin olla taiteen autonominen asema.

Vetoomuksen ovat laatineet TaiKin graafisen suunnittelun opiskelija Katju Aro ja dokumenttielokuvaopiskelija Elina Hirvonen. Vetoomus luovutetaan tulevan hallituksen opetusministerille 18.5.2007.
Linkkiä saa vapaasti levittää.

Verkko

Illan Eläimen etsintä -esitys oli niin riemastuttava, ettei kertakaikkiaan tule mieleen, koska viimeksi olisin nauranut samalla tavalla vedet silmissä ja vatsaa pidellen. Suosittelen todella lämpimästi ensi sunnuntain viimeistä (!) näytöstä klo 15, jos yhtään tuntuu teatterin raikastavan tuulahduksen kaipuu polttavan kupeita.

Todellinen yllätys tapahtui, kun aplodien jälkeen eteeni astui nainen, joka ilmoitti olevansa kummitätini. Meni tovi, ennen kuin tajusin, kenestä oli kysymys. Olin todellakin nähnyt valokuvissa sekä tietysti kuullut naisesta, joka vielä syntymäni aikoihin oli enoni kanssa. Sittemmin hän oli muuttanut Englantiin, josta oli nyt käymässä Suomessa ja samalla poikennut katsomaan näytelmää, jossa kaiken lisäksi näytteli kotikaupungistani oleva, sittemmin Ruotsiin muuttanut nainen! Näytelmän jälkeen istuimme Rytmissä suurella joukolla ja päivittelimme jälleen kerran tätä kansojen verkottumista.

Bloody Mary comes to me...

Duunireissuilta on edelleen kiva palata Suomeen. Tänne paluussa on tietynlainen kotoinen fiilis, mitä ei koe laskeutuessaan vaikka Lontooseen tai Müncheniin. Pimeällä koneesta näkee, kuinka harvaan asuttu tämä maa on. Ja kun kiertää Helsingin yli, suomikuvakompleksi laimenee hetkeksi, sillä valoja on yhtäkkiä tosi paljon eikä Stadi ilmasta käsin näytä lainkaan tuppukylältä...

Työmatkailuun liittyy kliseitä, jotka tuntuu pysyvän aina samoina ja luovat kai turvallisuuden tunnetta. Ensinnä tulee mieleen bisnesmatkailijoille tarjottavien palveluiden "luksus"- tai "exclusiveness"-image, aina sama ympäri maailmaa. Pienet shampoopullot ja kenkälankit onkin aina pöllittävä hotellista, esim. meidän huushollissa ei ole ostettu hiusaineita tavallisesta kaupasta varmaan viiteen vuoteen. Mutta tämähän on käytännöllisyyttä ja taloudellisuutta ennen kaikkea, parhaita suomalaisia hyveitä.

Toinen on lentokenttien ja hotellien telkkareissa iäti pyörivät talousuutiset pörssikurssibannereideen. Kuka oikeasti tekee sijoituspäätöksiä niiden perusteella? Silti niitä tuijottaa.

Ja kun tapaat näissä paikoissa jonkun tutun (jonka nimeä et millään muista), et koskaan välty vertailemasta eri lentoyhtiöiden palvelun laatua, bonusohjelmia, jalkatilan määrää... Jos pääset lentokentällä loungeen, juot aina Bloody Marya vaikka et missään muualla tilaa sitä.

Luin paluumatkalla Ilta-Sanomista että Euroviisujen (Helsinki, 2007) lavaa rakennetaan hyvää vauhtia Englannissa ja se tulee olemaan Väinämöis-henkinen. Hyvä niin, koska sellaisia me täällä parhaimmillaan ollaan.

Saunan lämpiämistä odotellessa katson digitelkkarista jäänmurtajadokumenttia.

Hieman hukassa

Kadulla käveli mies valkoisessa hotellin kylpytakissa. Jaloissa hänellä oli valkoiset släpäreet, toisella olkapäällä huolettomasti heitetty pyyhe. Hän käveli epäuskoisen näköisenä Kalotinlinnan edessä, oli eksynyt lähes sadan metrin päähän hotellistaan. Kysyi jotain vanhalta paikalliselta karvalakkipapalta, joka vain naureskeli ja pudisti päätään. Yksi mummo pysähtyi oikein tuijottamaan outoa kylpytakkimiestä.

Ilmeisen eksoottinen aamuelämys niin turistille kuin paikallisille.

Työmatkalla

Täällä Rovaniemellä on tällä hetkellä aika valtaisa takatalvi. Yöllä oli satanut ainakin kymmenisen senttiä lunta, ja lisää tulee taivaan täydeltä.

Työmatkalla päätin, että kirjaan tänne blogin nimen mukaisesti hetkiä. Tässä ensimmäinen.

Kahlasin Valtakatua pitkin valtaisassa lumisateessa. Painavat ja suuret lumihiutaleet värjäsivät mustan takkini valkoiseksi, lunta tarttui ripsiin. Holvibaarin takaa tuli pihalta pakettiauto, joka tukki tieni. Nostin katseeni ja näin vaaleahiuksisen nuoren miehen. Hymyilin hänelle, nostin olkapäitäni ja viitoin kuin hullu merkiksi siitä, että en oikein päässyt eteenpäin. Auto peruutti ja jatkoin matkaa.

***
Kiitos LL kutsusta tulla kirjoittamaan tänne. Ja kuten aina, aloin jälleen kerran hieman ahdistua tästäkin "velvollisuudesta". (Olenko jo joskus maininnut, että reagoin lähes kaikkiin asioihin ensisijaisesti ahdistumalla ja vasta toissijaisesti esimerkiksi ilahtumalla?) Sovitaanko niin, että potkit minut pois täältä jos menee liiaksi ruikutuksen puolelle?

Tapaus C

Myllyteatterin uutta tuotantoa on Tapaus C: ELÄIMEN ETSINTÄ Ateneum-salissa.
Eläimen etsintä päättää Myllyteatterin eurooppalaista nykyihmistä luotaavan Tapaus- esityssarjan. Se tutkii suhdettamme tiedostamattomaan ja yrittää löytää ihmiselle biologisena olentona sopivan tavan selvitä työelämästä. Eläimen etsintä on seikkailua pinnan alla ja vakuutusyhtiössä, luovaa liikettä ja ääntä, torjuttuja henkilöitä arkisissa tilanteissa ja päinvastoin. Eläimen etsintä ottaa selvää mitä eläin ihmisessä tarkoittaa ja kuinka tuntematon voisi olla mahdollisuus eikä pelon aihe.
Esitys on koostettu uuden musiikkiteatterin pohjalta, jossa ilmaisua rakennetaan kehollisuuden, fyysisyyden, kollektiivisuuden ja improvisatorisuuden tekniikan keinoin.

Uusi naama

Jep jep, näin se lähtee, näin se käy, elämäni ensimmäinen bloggaus. Tilaisuus tuli pyytämättä ja yllättäen... Ramppikuumeeseen taipuvaisena tunnen epämääräisiä paineita sanoa jotain oikein viisasta taikka räväkkää. Osapäivänarsistina olen kuitenkin samalla innostunut, ehkä nyt olikin jo aika tulla ulos kaapista. Toki olen jonkun verran seurannut blogimaailmaa, enimmäkseen täällä Hetkissä ja siskoni "Välikauden nainen" blogissa. Molemmat ovat olleet loistavaa luettavaa. Jännä nähdä millaisiin keskusteluihin tämä juttu johtaa!

Ehkä suurpiirteinen esittely on tässä paikallaan.

Elelen pääkaupunkiseudulla, joskin henkiset ja geneettiset juureni ovat tiettävästi syvällä järvi-Suomen maisemissa. Toimeentulostani huolehtii kookas suomalainen yritys, jonka markkinointiosastolla suunnittelen ovelia jippoja asiakkaidemme päiden ja rahojen menoksi.

Olen saanut vankan luonnontieteellisen koulutuksen, ja suuri osa ystäväpiiriäni jountuu näilta ajoilta. Ajan turvallisuudestaan kuuluisalla ruotsalaisella autolla, ja viime vaaleissa äänestin kokoomusta. Ydinvoimakantani on paremman vaihtoehdon puuttuessa myötäsukainen. Elän valtion kirkon siunaamassa parisuhteessa.

Painoindeksiltäni olen siinä 25:n paikkeilla.

Joudun turhan monesti väittelyihin ja osaan käyttäytyä opettajamaisesti. Tarvittaessa käännän myös takkia, mikäli uutta informaatiota saatetaan tarjolle riittävän vakuuttavalla tyylillä. Jaan LL:n kanssa mielipiteen Suomen Idols 2007 kilpailun lopputuloksesta, ja musiikkiasiat kaikissa muodoissaan ylipäätään menee aikalailla Top-5:een. Ihottumaa minulle tulee pähkinöistä, kaloista ja turhasta kiireestä, teeskentelystä ja tärkeilystä.

Esikuviani löytyy Seitsemästä veljeksestä ja Tuntemattomasta sotilaasta. Tykkään punkusta, liharuuista ja lempielokuvani on tietysti Top Gun.

Päästäisiinkö näillä alkuun?

Pääsiäissunnuntai

Kävin Kimbangun seurakunnan (Jeesuksen Kristuksen Kirkko) messussa. Tai käymisestä ei voi puhua, vaan kirkonmenoja kesti pitkälle yli kolme tuntia. Tilaisuus oli sikäli vapaamuotoinen, että ihmisiä valui paikalle pikkuhiljaa, ihmiset kuljeksivat välillä pitkin kirkkosalia ja papin saarnan dramaattisille yksityiskohdille hörähdeltiin suurella naurunremakalla. Viereeni tuli heti nuori poika Gelar, joka tulkkasi koko toimituksen ajan. Kaikki uudet kasvot esiteltiin, heille laulettiin tervehdykseksi ja pientä esittäytymistä vaadittiin. Kuten useissa aikaisemmissakin tilaisuuksissa, myös siellä huomasin, kuinka paljon merkityksekkäämpää heille oli minun vaaleuteni kuin minulle heidän tummuutensa. Papin kysymys, voiko mielestäni tummaihoinen sanoa tässä maailmassa jotain, millä on merkitystä, oli kysymys, johon en oikein tiennyt, mitä vastata. Mutta en varmaan voi sitä koskaan ymmärtääkään, kun omaan historiaani ei kuulu samanlaista sortoa. Messun jälkeen syötiin ja juotiin vielä yhdessä ja kerrottiin kuulumiset. Ihmiset olivat suurimmaksi osaksi Kongosta, kuten kirkon perustajakin. Beninissä oppimani kongolainen partiolaislaulu oli näin tuttu suurelle osalle ihmisistä.

Idoli 2007

Suomi sai Ari Koivusesta uskomattoman hienon idolin 2007. Kilpailu muuttui kiinnostavaksi, kun siinä esiintyi siellä täällä kilpailijoita, joiden musiikkimaku ulottui valtavirtaan verrattuna reuna-alueille ja tarpomattomammille reviireille. Billy Joelin Piano Manit, Lapin kesät, erilaiset kielivalinnat ja riskinotot kutkuttivat ja herättivät kiinnostukseni todella.

Usein puhutaan siitä, kuinka paha musiikkiteollisuus haluaa paketoida artistin muoviin ja sanella brändin. Löytyyhän sitäkin, mutta omien kokemusteni mukaan tuottajat näkevät kyllä varsin tarkkaan, mikä on uskottavaa. Kenen etu on, jos artistin ylle puetaan keinotekoinen brändi? Se mikä ei tule sydämestä, ei uppoa maksavaan yleisöönkään. Aitoutta ja koskettavuutta hakivat myös tuomarit kommenteillaan kautta Idolsin lyhyen kilpailuhistorian.

Niinhän ne sanovat: hevi on paskimmillaankin parasta. Olen erittäin kiinnostunut siitä, mihin suuntaan uusi idoli genreä kuljettaa. Sukkahousun läpsytystä on kuultu useaan kertaan voimallisen uskottavasti. Uteliaana seuraan, tuoko Koivunen läpsyttelyyn uudenlaista uhoa.

Pääsiäisyllätys

Muutoksen tuulet puhaltavat, myös tämän blogin yllä. Se kattaa tästä lähtien hetkiä kolmen eri kirjoittajan elämästä. Kaikilla kolmella on keskenään erilaiset ammatit, elämäntilanteet, statukset, elinpiirit ja kirjoitustyylit. Tältä pohjalta syntyy toivottavasti lukijoillekin tunnelmallisia (tai minkälaisia vain) hetkiä. Soolosta trioon. Jäämme odottelemaan tuuba- ja bassosooloja.