Illan Eläimen etsintä -esitys oli niin riemastuttava, ettei kertakaikkiaan tule mieleen, koska viimeksi olisin nauranut samalla tavalla vedet silmissä ja vatsaa pidellen. Suosittelen todella lämpimästi ensi sunnuntain viimeistä (!) näytöstä klo 15, jos yhtään tuntuu teatterin raikastavan tuulahduksen kaipuu polttavan kupeita.
Todellinen yllätys tapahtui, kun aplodien jälkeen eteeni astui nainen, joka ilmoitti olevansa kummitätini. Meni tovi, ennen kuin tajusin, kenestä oli kysymys. Olin todellakin nähnyt valokuvissa sekä tietysti kuullut naisesta, joka vielä syntymäni aikoihin oli enoni kanssa. Sittemmin hän oli muuttanut Englantiin, josta oli nyt käymässä Suomessa ja samalla poikennut katsomaan näytelmää, jossa kaiken lisäksi näytteli kotikaupungistani oleva, sittemmin Ruotsiin muuttanut nainen! Näytelmän jälkeen istuimme Rytmissä suurella joukolla ja päivittelimme jälleen kerran tätä kansojen verkottumista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti