Mestari ja Lapua

Istumme pöydän ääressä kahvittelemassa. Pooka vilahtaa ikkunan takana ja ilmestyy pian ovesta sisään.
- Kattos hölömötyttökin täälä! Terve.
Pooka halaa ja nauraa, ja köhii tupakkayskää istuutuessaan keinutuoliin.
- Nouses viälä vähä, äiti sanoo ja nykii Joonatanin takkia Pookan alta.
Mainitsen eilisestä konsertistamme.
- Kyllä minen nykymusiikista enää välitä. Täs yhyreesti oikeen lähärin kattomahan Koivuniämen Paulaa, kun nuarena mäläkkinä olin parihin otteeseen sen kämpilläkin. Mutta tulin vihaaseksi kussoli sellaasta pinnallista "tsip tsup tsäppädää" [ilveillen teennäisesti]. Lähärin kesken pois.
- Rinnastaksä meirät ja Koivuniämen, naurahdan.
- Kyllä mä Pupun levyä pari kertaa kuuntelin, Pooka vastaa, heilauttaa leukaansa äitiin päin ja jatkaa:
- Mahtavinta sinfoniaa on kyllä tehtahalla kun kahareksankin kutomakonetta on käynnis yht'aikaa. Joskus mä siälä laulelenkin sen taharis. Jos siälä olis jossakin piilokamera niin olis äkkiää tupa täynnä valakotakkisia.
Pooka nauraa röhönööttää ja me muut, äiti, Joonatan ja minä, komppaamme silmät vetisinä Pookan loistavaa jutunkerrontaa.

- Euroviisut ne pitääs lailla kiältää.
Hymisemme tästäkin kaikki yksimielisinä.
- Ei siinoo musiikista kyse, kun lava on täynnä pualijauhoosia pimatsuja keikkumas.
Kysyn, mitä tarkoittaa "pualijauhoonen".
- Non sellaasia naisia, joillon amazoonin katse ja tappajan elekeet.
Joonatan pärskii ja minä toistelen: "amazoonin katse".

- Piti tulla maahantuajalta 10 000 kg lankoja. Pyyrin poikaa kattomahan, mitä väriä ne oli. Poika tuloo sanomahan, että lasti on täynnä kintahia. Mullon ny 2000 paria kintahia myytävänä. Ei Hemppaa oo kotona, solis vähä voinu auttaa, Pooka kysyy.
- Son Sysmäs, äiti vastaa. Lähti perijantaina.

Keskustelu risteilee Sveitsin rikkaisiin, Venäjän mafiaan, Yhdysvaltojen salaliittoihin ja Bushin ääriuskonnollisuuteen.

Pookan puhelin pärähtää soimaan. Soittoäänenä "Taas toivotus hyvän joulun". Joonatan ja minä repeämme täysin. Vedet silmissä saan sanottua:
- Tervetuloa elämysmatkalle Lapualle.