Onnimanni

Kotona soitan läpi Ufon biisejä huomisia treenejä silmällä pitäen. Kokeilen yhteen biisiin djembeä ja tuore tatuointi peukalossa alkaa vuotaa verta. Vaihdan biisiä ja soitinta. Yhtäkkiä havahdun soittamasta Bachin Bb-molli preludia ja fuugaa. Silmäni ovat kyynelistä kosteat. Kyseinen sävelmäpari on minulle rakas. Kahlaan läpi vielä muutamia preludeita ja fuugia ensimmäisestä kirjasta. Miksiköhän soitan klassista aina kesällä enemmän kuin talvella? Vanhat haaveet ja tavoitteet pullahtavat aika ajoin esiin, mutta hautaan ne välittömästi.

Jälleen pimeän tullen lähden juoksemaan ympäri Helsinkiä. Kaupunki on kaunis ja katselen sen valoja. Juoksen läpi taloja, joissa haluaisin asua. Lenkkeilijänä tunnen oloni salaiseksi. Rahahuoleni saivat minut päivällä lottoamaan. Kotimatkalla poikkesin kirjastoon lukemaan Gloriasta artikkelia Putin uudesta asunnosta. Olin paikalla kun juttua tehtiin, mikä sai lukemaan aivan kuin olisin ollut siinä jotenkin osallisena.
Oma koti on luultavasti elämäni tärkein asia. Siellä tunnen olevani turvassa. On pelottavaa, että onni on kiinnittynyt materiaaliin. Tietenkin onni koostuu useasta palasesta, mutta jos pitäisi vastata, sanoisin ensimmäisenä kodin. Käyn suihkussa ja venyttelen pohkeita. Mietin kauniita ja rohkeita, niitä kave.., noh, ..reita. Uusia matkakohteita. Musiikkia à la Salif Keita.
Hölmö mutta onnellinen.