Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, helmikuuta 02, 2009
maanantaina, elokuuta 18, 2008
Rokia Traoré Huvilateltassa
Oli niin häkellyttävän hyvä konsertti, että vaikka todistusaineisto on rakeista, huonoa ja lyhytkestoista, on sitä pakko ladata tänne edes kömpelöksi muistoksi nostattavasta syyskauden avauksesta.
Jotain osoitusta monilahjakkuuden tanssitaidoista antaa tämä pätkä:
En voi käsittää miten joku osaa soittaa tuossa tempossa shakerilla 16-osa trioleita, tanssia eri rytmiä ja laulaa samaan aikaan (laulua ei valitettavasti tässä pätkässä kuule, mutta kyllä sen shakerin juuri ja juuri kädessä erottaa):
Kattavammin tietenkin hänen kotisivuillaan, jossa löytyy tietenkin myös hyvää videomateriaalia, jota suosittelen mitä lämpimimmin.
Jotain osoitusta monilahjakkuuden tanssitaidoista antaa tämä pätkä:
En voi käsittää miten joku osaa soittaa tuossa tempossa shakerilla 16-osa trioleita, tanssia eri rytmiä ja laulaa samaan aikaan (laulua ei valitettavasti tässä pätkässä kuule, mutta kyllä sen shakerin juuri ja juuri kädessä erottaa):
Kattavammin tietenkin hänen kotisivuillaan, jossa löytyy tietenkin myös hyvää videomateriaalia, jota suosittelen mitä lämpimimmin.
tiistaina, helmikuuta 05, 2008
Lionel Loueke
Kiinnostava uusi artisti-tuttavuus Beninistä.
Mies on juuri levyttänyt Blue Notelle ja soittaa Hancockin kiertuebändissä.
www.lionelloueke.com - myspace.com/lionelloueke
Mies on juuri levyttänyt Blue Notelle ja soittaa Hancockin kiertuebändissä.
www.lionelloueke.com - myspace.com/lionelloueke
lauantaina, tammikuuta 26, 2008
torstaina, joulukuuta 06, 2007
Unirytmi
Menin eilenillalla nukkumaan jo klo 23. Aamulla oli nimittäin aikainen herätys, sillä keikka alkoi jo klo 8:00. Tässäpä oli oiva keino saada käännettyä myös unirytmiä. Tavoite on kohdallani elinikäinen, mutta yrittänyttä ei laiteta. Reipasta näytellen säntäsin aamukuudelta pystyyn. Jonkin aikaa olin pirteäkin. Iltapäivän treeneistä selvisin jonkinlaisessa horroksessa. Kuitenkin alkuillasta olin niin väsynyt, että oli pakko ottaa nokoset. Nukuin kolme varttia ja aloitin normaalitouhut sen jälkeen. Vaan nyt kello on pian yksi, kuten se usein tuppaa olemaan. Eikä väsytä yhtään.
lauantaina, marraskuuta 17, 2007
Haastattelu
Täällä taas näitä minun Mitchell videoitani, jotka eivät varmaankaan kiinnostaa ketään muita kuin itseäni. Laitan niitä tänne varastoon, että nälkäinen orava löytäisi, kun on tarve.
Seuraavan linkin takana on 13 minuuttia kestävä haastattelu Mitchellistä, joka on tehty muutama päivä sitten. Hän kertoo uudesta 'Shine' levystään. Kuten hänellä tapana on, puhe pulppuaa vuolaasti siinä sivussa myös erinäisille poluille valottaen hänen mielipiteitään. Tästäkään haastattelusta ei puutu vivahdetta siitä, miten suuri taiteilija tietää oman arvonsa. Mitchellin kohdalla se on taipunut usein pastoriusmaisen arrogantismin puolelle, mutta siitä huolimatta: hyvä niin.
A conversation with musician Joni Mitchell.
Seuraavan linkin takana on 13 minuuttia kestävä haastattelu Mitchellistä, joka on tehty muutama päivä sitten. Hän kertoo uudesta 'Shine' levystään. Kuten hänellä tapana on, puhe pulppuaa vuolaasti siinä sivussa myös erinäisille poluille valottaen hänen mielipiteitään. Tästäkään haastattelusta ei puutu vivahdetta siitä, miten suuri taiteilija tietää oman arvonsa. Mitchellin kohdalla se on taipunut usein pastoriusmaisen arrogantismin puolelle, mutta siitä huolimatta: hyvä niin.
A conversation with musician Joni Mitchell.
torstaina, marraskuuta 08, 2007
Boubacar Traoré Savoyssa
Malilainen Boubacar Traoré konsertoi huomenna Savoy-teatterissa. Maailman musiikin keskus kertoo:
Boubacar Traorén (Kar Kar) matka maailman konserttilavoille ja vihdoin myös Etnosoi!n tähdeksi on ollut pitkä ja mutkainen; uransa alkuaikoina muusikko oli köyhä supertähti, jonka musiikki soi Malin radiossa maan itsenäisyyden symbolina, mutta jolla ei ollut varaa ostaa edes tupakka-askia.
Jo 60-luvulla Malin Chuck Berryksi ja Elvis Presleyksi nimetty malilaisen modernin musiikin pioneeri unohdettiin 70-luvulla mutta löydettiin uudelleen 80-luvulla, ja löytöä seuranneet levytykset ja konserttikiertueet takaavat, ettei unohduksen vaaraa enää ole. Itseoppinut bluesmies on ainutlaatuinen, soittotyyliltään tunnistettava kitaristi ja pehmeä-ääninen laulaja, jonka elämänkokemukset heijastuvat hänen taiteeseensa. Kar Karin kappaleet juhlistavat elämää, toivoa ja rakkautta, mutta myös surua ja ahdinkoa. Blues kuuluu siis miehen musiikissa sekä musiikillisina vaikutteina että kappaleiden aiheina. Musiikillisessa tyylissä yhdistyvät lisäksi arabimusiikki ja länsiafrikkalaiset pentatoniset rakenteet.
Kitaransa Kar Kar saa helmeilemään kuin koran - instrumentti laulaa toista ääntä Kar Karin melodioille vaihdellen kuiskauksista kokonaisen blues-yhtyeen sointiin. Konserteissa hämmästyttävää onkin, miten paljon musiikkia pienestä kokoonpanosta voi tulla.
Boubacar Traorén (Kar Kar) matka maailman konserttilavoille ja vihdoin myös Etnosoi!n tähdeksi on ollut pitkä ja mutkainen; uransa alkuaikoina muusikko oli köyhä supertähti, jonka musiikki soi Malin radiossa maan itsenäisyyden symbolina, mutta jolla ei ollut varaa ostaa edes tupakka-askia.
Jo 60-luvulla Malin Chuck Berryksi ja Elvis Presleyksi nimetty malilaisen modernin musiikin pioneeri unohdettiin 70-luvulla mutta löydettiin uudelleen 80-luvulla, ja löytöä seuranneet levytykset ja konserttikiertueet takaavat, ettei unohduksen vaaraa enää ole. Itseoppinut bluesmies on ainutlaatuinen, soittotyyliltään tunnistettava kitaristi ja pehmeä-ääninen laulaja, jonka elämänkokemukset heijastuvat hänen taiteeseensa. Kar Karin kappaleet juhlistavat elämää, toivoa ja rakkautta, mutta myös surua ja ahdinkoa. Blues kuuluu siis miehen musiikissa sekä musiikillisina vaikutteina että kappaleiden aiheina. Musiikillisessa tyylissä yhdistyvät lisäksi arabimusiikki ja länsiafrikkalaiset pentatoniset rakenteet.
Kitaransa Kar Kar saa helmeilemään kuin koran - instrumentti laulaa toista ääntä Kar Karin melodioille vaihdellen kuiskauksista kokonaisen blues-yhtyeen sointiin. Konserteissa hämmästyttävää onkin, miten paljon musiikkia pienestä kokoonpanosta voi tulla.
perjantaina, lokakuuta 19, 2007
sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007
Moraalinen krapula
Keskiviikon konsertti Tavastialla oli mielestäni onnistunut ja tuotti selkeän täyttymyksen intensiiviseen harjoittelujaksoon. Seurue oli mukavaa (minusta, tosin, muusikot ovat aina todella kivoja ihmisiä) ja ilta eteni jatkoihin Manalassa, kuten arvata saattoi.
Torstaina pidin krapulapäivää ja perjantaina sitten juhlin uudestaan, tällä kertaa syntymäpäiviäni. Täytin 33 vuotta. Siskoni muistutti sen olevan yhtä paljon kuin Jeesuksella ristiinnaulitsemisen aikoihin. "Se on täytetty", hän huomautti. Lisäksi luin horoskoopistani (sellaisesta hieman paremmin profiloituneesta, joka helpommin laittaa kuvittelemaan, että kyllä tämä aivan selvästi minusta kertoo), että syntymäpäiväni määrittää pitkälle sen, millaiseksi seuraava vuosi tulee muodostumaan. Toivottavasti ei. Juhlimme euron kuohuviinijonossa, ihmisiä tuli ja meni. Mitenköhän sitä kirjoittaisi sen sanonnan, joka on tuttu juuriltani Etelä-Pohjanmaalta? Sanonta kuuluu näin: "pysy housuussas". Se tarkoittaa sitä, että ei saa menettää kontrollia, että pitää olla joku tolkku, ettei ala liikaa homssuilemaan. Mutta sillä tavalla minun tuleva vuoteni alkoi. Epäkeskittyneesti, tavalla, joka ainakaan ei kehitä mieltäni yleviin saavutuksiin.
Ja kuin oodina tälle: päädyimme Kaivopihalle Ale-pubiin, joka loppujen lopuksi osoittautui minusta kyllä ihan mukavaksi paikaksi. Ennen kaikkea siksi, että myös seurueen 18-vuotias pääsi sisälle. Toiseksi siksi, että myös hän sai ostaa edullisia juomia tiskiltä ilman kiinnijäämisen pelkoa. Mutta tärkeimpänä syynä siksi, että ryhmä oli hyvä. Paikalla ei juuri ole väliä, kunhan ihmiset ovat mukavia. Joukossa juhli jopa veljeni, jonka kanssa olemme osuneet samoihin baareihin luvattoman harvoin. Hänkin jaksoi sinnikkäästi viihtyä seurassamme, vaikka tunsi harteillaan vastuun siitä, että seuraavana aamuna pitäisi istua skarppina ambulanssissa. Olin vain itse tarpeettoman humaltunut, enkä ollut pannut merkille mitään niitä asioita, joita Lupiini blogissaan kuvasi.
Kotimatkalla ajoin niin huonosti, että hävetti. Kun vielä kotona aloin kiinnittää lahjaksi saamaani satelliittiä kattoon, tajusin olevani imbesilli. Hyvä etten pudonnut turvalleni.
Lauantain kärsin moraalisesta krapulasta. Päätin, että juon tästedes viiniä sofistikoituneesti siemaillen. Enkä enää, en kertakaikkiaan, polta tupakkaa. Teki pahaa haistaa aamulla sormissani tunkkaista hajua. Päätin, päätin, päätin aivan vimmatusti kaikenlaisia asioita.
Sitten kruunauksena tälle päädyimme jälleen Bakersin kuohuviinijonoon saatellessani ystäviäni Rovaniemen junaan.
Jeesusikäni on alkanut tyytymättömyyden sädekehän alla. En osaa mitään enkä jaksa tehdä mitään. Lähimmät ystäväni joko jäävät kokonaan tulematta kutsuihini tai ilmoittavat jo ovella ottavansa tänään sitten rauhallisesti ja menevänsä aikaisin nukkumaan.
Iltapäivällä lähden Tukholmaan, jossa kävin viimeksi silloin, kun Sibelius-Akatemia juhli Symphonylla ja Linda Lampenius kadotti kihlasormuksensa. On todella mukava lähteä. Sitä ennen täytyy vielä pakata laukku ja löytää kaksi kitaristia.
Torstaina pidin krapulapäivää ja perjantaina sitten juhlin uudestaan, tällä kertaa syntymäpäiviäni. Täytin 33 vuotta. Siskoni muistutti sen olevan yhtä paljon kuin Jeesuksella ristiinnaulitsemisen aikoihin. "Se on täytetty", hän huomautti. Lisäksi luin horoskoopistani (sellaisesta hieman paremmin profiloituneesta, joka helpommin laittaa kuvittelemaan, että kyllä tämä aivan selvästi minusta kertoo), että syntymäpäiväni määrittää pitkälle sen, millaiseksi seuraava vuosi tulee muodostumaan. Toivottavasti ei. Juhlimme euron kuohuviinijonossa, ihmisiä tuli ja meni. Mitenköhän sitä kirjoittaisi sen sanonnan, joka on tuttu juuriltani Etelä-Pohjanmaalta? Sanonta kuuluu näin: "pysy housuussas". Se tarkoittaa sitä, että ei saa menettää kontrollia, että pitää olla joku tolkku, ettei ala liikaa homssuilemaan. Mutta sillä tavalla minun tuleva vuoteni alkoi. Epäkeskittyneesti, tavalla, joka ainakaan ei kehitä mieltäni yleviin saavutuksiin.
Ja kuin oodina tälle: päädyimme Kaivopihalle Ale-pubiin, joka loppujen lopuksi osoittautui minusta kyllä ihan mukavaksi paikaksi. Ennen kaikkea siksi, että myös seurueen 18-vuotias pääsi sisälle. Toiseksi siksi, että myös hän sai ostaa edullisia juomia tiskiltä ilman kiinnijäämisen pelkoa. Mutta tärkeimpänä syynä siksi, että ryhmä oli hyvä. Paikalla ei juuri ole väliä, kunhan ihmiset ovat mukavia. Joukossa juhli jopa veljeni, jonka kanssa olemme osuneet samoihin baareihin luvattoman harvoin. Hänkin jaksoi sinnikkäästi viihtyä seurassamme, vaikka tunsi harteillaan vastuun siitä, että seuraavana aamuna pitäisi istua skarppina ambulanssissa. Olin vain itse tarpeettoman humaltunut, enkä ollut pannut merkille mitään niitä asioita, joita Lupiini blogissaan kuvasi.
Kotimatkalla ajoin niin huonosti, että hävetti. Kun vielä kotona aloin kiinnittää lahjaksi saamaani satelliittiä kattoon, tajusin olevani imbesilli. Hyvä etten pudonnut turvalleni.
Lauantain kärsin moraalisesta krapulasta. Päätin, että juon tästedes viiniä sofistikoituneesti siemaillen. Enkä enää, en kertakaikkiaan, polta tupakkaa. Teki pahaa haistaa aamulla sormissani tunkkaista hajua. Päätin, päätin, päätin aivan vimmatusti kaikenlaisia asioita.
Sitten kruunauksena tälle päädyimme jälleen Bakersin kuohuviinijonoon saatellessani ystäviäni Rovaniemen junaan.
Jeesusikäni on alkanut tyytymättömyyden sädekehän alla. En osaa mitään enkä jaksa tehdä mitään. Lähimmät ystäväni joko jäävät kokonaan tulematta kutsuihini tai ilmoittavat jo ovella ottavansa tänään sitten rauhallisesti ja menevänsä aikaisin nukkumaan.
Iltapäivällä lähden Tukholmaan, jossa kävin viimeksi silloin, kun Sibelius-Akatemia juhli Symphonylla ja Linda Lampenius kadotti kihlasormuksensa. On todella mukava lähteä. Sitä ennen täytyy vielä pakata laukku ja löytää kaksi kitaristia.
sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007
torstaina, elokuuta 30, 2007
Päivettyminen ja päivittyminen
Tuntemattomasta syystä sekä kotisivujeni blogi että tämä H e t k i ä -blogimme oli päivittynyt. Päätin sen vuoksi höylätä pienen lastun.
Kesä kului siivillä, lähinnä töiden merkeissä, mutta asiaan kuului myös ystävien tapaamista, piknikkejä sekä muutamia hauskoja bileitäkin. Tein myös pienen kesäreissun Keski-Suomeen kaverini kanssa. Koko matka oli sateinen, mutta meillä oli kivaa. Missään vaiheessa en suostunut uskomaan, että kesä olisi nyt sellainen kuin oli. Nämä viimeiset auringonpaisteet olivat juuri niitä, joita odotimmekin. Viime maanantaiaamuna herätessäni tajusin, että syksy on tullut. Ilma oli kirpeä ja jotakin oli muuttunut. Tekee mieli nukkua pitkään ja hartaasti. Työt eivät tekemällä lopu. Kynttilöiden sytyttäminen tuntuu joskus teennäiseltä yritykseltä pysähtyä. Yleensä toivotan syksyn tervetulleena vastaan. Tänä vuonna täytyy hieman totutella.
Joni Mitchell - Hejira (1994 Live in Japan)
Kesä kului siivillä, lähinnä töiden merkeissä, mutta asiaan kuului myös ystävien tapaamista, piknikkejä sekä muutamia hauskoja bileitäkin. Tein myös pienen kesäreissun Keski-Suomeen kaverini kanssa. Koko matka oli sateinen, mutta meillä oli kivaa. Missään vaiheessa en suostunut uskomaan, että kesä olisi nyt sellainen kuin oli. Nämä viimeiset auringonpaisteet olivat juuri niitä, joita odotimmekin. Viime maanantaiaamuna herätessäni tajusin, että syksy on tullut. Ilma oli kirpeä ja jotakin oli muuttunut. Tekee mieli nukkua pitkään ja hartaasti. Työt eivät tekemällä lopu. Kynttilöiden sytyttäminen tuntuu joskus teennäiseltä yritykseltä pysähtyä. Yleensä toivotan syksyn tervetulleena vastaan. Tänä vuonna täytyy hieman totutella.
Joni Mitchell - Hejira (1994 Live in Japan)
sunnuntaina, elokuuta 05, 2007
keskiviikkona, elokuuta 01, 2007
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
maanantaina, heinäkuuta 02, 2007
Onneni on tälläiset sovitukset
www.karavaanikulkee.net/levyt_onneni. Kaarle Mannila on tehnyt uskomattoman hienon työn kaikille riparilaisille tuttujen laulujen kanssa. Luovan visionäärin, ammattitaitoisen kokeilijan ja taitavien muusikoiden työn tulosta on suuri ilo kuunnella.
perjantaina, kesäkuuta 29, 2007
Yhtä tuskaa
Tuskailimme eilen Tavastialla Samulin ja Annukan kanssa. Valkoinen kauluspaita sai olon tuntumaan uhrattavalta neitsyeltä. Bändi oli hyvä ja aivan erityisesti se kitaristi. Aamulla tuskamiehet soittivat hotellihuoneesta. Tunnelma oli hihittelevä ja hyväntuulinen. Nukkuvat kuulemma sitten keikkabussissa. Luuri työnnettiin henkilölle, johon minun pitäisi ehdottomasti tutustua. Mutta mepä menemme taas huomenna kaihoilemaan jokavuotiseen PuistoBluesiin. Sää on paljon kylmempi kuin aikaisempina vuosina, vaikka ilmastonmuutoksen oli tarkoitus tulla ja hoitaa koko homma kotiin. Winteriä kun saisi kokea jo riittämiin lavan suunnalta.
lauantaina, kesäkuuta 16, 2007
lauantaina, kesäkuuta 09, 2007
Malaika
Malaika on swahilin kieltä ja tarkoittaa enkeliä. Kappaleen opetti minulle tansanialainen Arnold Chiwalala jo vuosia sitten. Yllätyin, kun kappale tunnettiin Beninissäkin. Myöhemmin kuuntelin Angélique Kidjon levyä, enkä ollut uskoa korviani kuullessani tutun kappaleen. Wikipedian avustuksella totesin kappaleen olevan erityisen tunnettu, jos siitä kerran on tehty aivan oma artikkelinsakin.
Malaika nakupenda malaika
Malaika nakupenda malaika
Nami nifanyeje
kijana mwenzio
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Nashidwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Pesa za sumbua roho yangu
Pesa za sumbua roho yangu
Ningekuoa mama,
ningekuoa dada
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Kidege nakuwaza kidege
Kidege nakuwaza kidege
Ningekuoa mama,
ningekuoa dada
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Malaika nakupenda malaika
Malaika nakupenda malaika
Nami nifanyeje
kijana mwenzio
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Nashidwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Pesa za sumbua roho yangu
Pesa za sumbua roho yangu
Ningekuoa mama,
ningekuoa dada
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Kidege nakuwaza kidege
Kidege nakuwaza kidege
Ningekuoa mama,
ningekuoa dada
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
Nashindwa na malisina we
Ningekuoa malaika
sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007
Nothing at all
Gentle Giantin 'Nothing at all' oli kappale, jota vuonna 1993 kuuntelin öisinkin korvalappustereioista. Asuin tuolloin Italiassa. En löytänyt siitä näytettä YouTubesta, sen sijaan toisen, kappaleen 'Funny Ways', joka sekin tuo mieleen vaikuttavia muistoja ja tunnelmia. Kiemurtelevat tiet yön hämärissä Veronan lähialueiden rinteille, kummallinen majatalon pariskunta; lihava, hieman jälkeenjäänyt nainen, joka kiikuttaa polentaa pöytään ja mennessään pyyhkäisee nenänalustaan hihansuuhun ja olemuksellaan tilannetta komppaava mies, joka ruokailun jälkeen tuo pöytään grappapullon ja tarjoaa itsetislaamansa ylpeyttä. Liikennevalot, Gardajärven ympäristön pikkukylät, baari, jonka pitäjän nimeä en muista, baarin peliautomaatit, pöytään tuodut fragolinot, Gentle Giantin laulustemmojen jäljittely ja rummuttelu auton selkämykseen.
Minusta tuntuu, että olisi jälleen yhteydenoton paikka.
Minusta tuntuu, että olisi jälleen yhteydenoton paikka.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2007
Idoli 2007
Suomi sai Ari Koivusesta uskomattoman hienon idolin 2007. Kilpailu muuttui kiinnostavaksi, kun siinä esiintyi siellä täällä kilpailijoita, joiden musiikkimaku ulottui valtavirtaan verrattuna reuna-alueille ja tarpomattomammille reviireille. Billy Joelin Piano Manit, Lapin kesät, erilaiset kielivalinnat ja riskinotot kutkuttivat ja herättivät kiinnostukseni todella.
Usein puhutaan siitä, kuinka paha musiikkiteollisuus haluaa paketoida artistin muoviin ja sanella brändin. Löytyyhän sitäkin, mutta omien kokemusteni mukaan tuottajat näkevät kyllä varsin tarkkaan, mikä on uskottavaa. Kenen etu on, jos artistin ylle puetaan keinotekoinen brändi? Se mikä ei tule sydämestä, ei uppoa maksavaan yleisöönkään. Aitoutta ja koskettavuutta hakivat myös tuomarit kommenteillaan kautta Idolsin lyhyen kilpailuhistorian.
Niinhän ne sanovat: hevi on paskimmillaankin parasta. Olen erittäin kiinnostunut siitä, mihin suuntaan uusi idoli genreä kuljettaa. Sukkahousun läpsytystä on kuultu useaan kertaan voimallisen uskottavasti. Uteliaana seuraan, tuoko Koivunen läpsyttelyyn uudenlaista uhoa.
Usein puhutaan siitä, kuinka paha musiikkiteollisuus haluaa paketoida artistin muoviin ja sanella brändin. Löytyyhän sitäkin, mutta omien kokemusteni mukaan tuottajat näkevät kyllä varsin tarkkaan, mikä on uskottavaa. Kenen etu on, jos artistin ylle puetaan keinotekoinen brändi? Se mikä ei tule sydämestä, ei uppoa maksavaan yleisöönkään. Aitoutta ja koskettavuutta hakivat myös tuomarit kommenteillaan kautta Idolsin lyhyen kilpailuhistorian.
Niinhän ne sanovat: hevi on paskimmillaankin parasta. Olen erittäin kiinnostunut siitä, mihin suuntaan uusi idoli genreä kuljettaa. Sukkahousun läpsytystä on kuultu useaan kertaan voimallisen uskottavasti. Uteliaana seuraan, tuoko Koivunen läpsyttelyyn uudenlaista uhoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
