Kevytoopperaa

Kävin katsomassa Fitness-kevytoopperan. Sen verran riemastuttava oli, että kolme tuntia hurahtivat siivillä. Soiva maailma oli niin luontevan kuuloista, että välillä piti muistuttaa itseään kuuntelevansa barokkioopperaa. Pyöreästi kolmimuunteinen rytmiikka tuntui luontevalta, vire hämmensi sävellajitiedostusta juuri sopivasti ja libretto oli niin kutkuttavaa, että huomio pysyi tiiviisti lavan tapahtumissa.

Kuten joka kevät, iskee tänäkin vuonna aurinko vähän turhankin paljastavasti. Saan siitä pahoinvointisen olon. Se tuntuu, ristiriitaiselta, sillä kukapa ei rakastaisi aurinkoa synkän talven jälkeen, ja sitä uuden alkua, joka kevään myötä väkisinkin tunkee. Silti katupöly ja liikanainen kirkkaus tekevät jotenkin ruokahaluttomaksi ja tuntuu kuin päällä olisi kestoauringonpistos.

Boho Dance

Etsin tätä monta vuotta. Versio on esitetty tietääkseni vain kerran, A Case Of Joni-tribuuttikonsertissa heinäkuussa 2000, jossa eri artistit esittivät Joni Mitchellin tuotantoa. Mutta nyt se on löytänyt tiensä YouTubeen. Konsertin aarteet julkaistaan myös levyllä huhtikuussa. Sitä ennen, Björk: The Boho Dance, olkaa hyvät.

Vaccaj verkossa

Vaccajn lauluetydit löytyvät nykyään kaikki verkosta. Intervalleittain etenevät tehtävät kuuluvat bel canton perus-harjoitusmateriaaliin.

Lättyjä

Kummityttöni tullessa kylään tein ohukaisia. Valmistin taikinan Shaker-ohukaisjauheesta ja kahmaisin kevytlevitettä teflonpinnalle. Sitten muistin, että kun meille tehtiin lättyjä ollessamme pieniä, oli erikseen voi ja margariini. Lätynpaistoon käytettiin margariinia. Pannu oli tietenkin valurautainen, teflonpannut olivat vasta tulollaan.
Siskoni kysyi siinä lätynpaiston lomassa, olinko kiinnostunut hankkimaan iPodia. Ajattelematta sekuntiakaan, vastasin topakasti "En minä mitään musiikkia jaksa kuunnella". Katsoimme toisiamme ja nauraa käkätimme niin, ettei siitä meinannut tulla loppua.

Korkialta ja kovaa

"Oltiin Tuomasmessukuoron kans seurois laulamas ja lauloin kyllä korkialta ja kovaa kun niin moni asia on ottanut päähän."

Mimosa

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää.

Huh huh

Kaikkea sitä.

Kulttuurikirkko

Pitäjänmäelle vakiinnuttaa paikkaansa uusi kulttuuriareena, jonka ohjelmistossa on tasokasta musiikkia eri musiikinlajeista. Kurkistus heidän sivustolleen osoitti, että kyseessä on hanke, jonka takana virtaa suuri innostus ja yrittäjyys. Tälläiset hankkeet ovat niitä, joiden soisi saavan vankan jalansijan ja kuulijakunnan. En ole vielä käynyt paikanpäällä, mutta jo talon kiehtova historia antaa lupaavan vaikutelman.

Eläänsatuja

Keskellä päivää yllätti puhelinsoitollaan Pooka. "Sinähän se oot lempisukulaistyttöni aina ollu." Hän pyysi soittamaan tyttärensä häissä. Kysyin, mitä hänelle kuului. "Jos multa nyt oikeen kysytähän niin mullehan kuuluu aina erinomaasta." Hän kyseli vuorostaan minun kuulumisiani. Kerroin, ja hän vastasi: "voi voi kun olisit täällä nyt niin antaasin sulle pusun poskelle ja kertoosin sulle eläänsatuja".

Plim plom

Vietin pitkän päivän akatemialla. Esittelin jatkotutkintosuunnitelmaani ja hoidin useita juoksevia asioita. Pakenin ahdistavaa elämäntilannettani tuttujen seinien suojiin. Taivas, kuinka hyvä siellä olikaan olla. Koko talo kuhisi tuttuja, osa sellaisia, joita ei tapaa ikinä missään muualla. Ystävällisiä kasvoja, huoneista kantautuvaa soittoa, plim plom, kuppilan tuttuja tätejä, hallintopuolen avuliaita ihmisiä, jotka jaksavat aina hymyillä rankasta työtaakastaan huolimatta. Megapuhelu Kitin kanssa sisäisessä puhelinverkossa. Kuinka kotonani tunsinkaan siellä olevani. Elämä tuntui helpolta, kun ympärillä oli "meikäläisiä". Kaikkihan sen tietävät, että elämä ulkopuolella on toisenlaista. Taide ei ikinä nauti samaa itsellistä arvostusta, vaan sekoittuu markkinoiden lainalaisuuksiin. Kilpailu kaikesta on raakaa ja kamalan kovaa. Mutta mitä väliä sillä on. Tärkeää on löytää ystävällisiä maailmoja, sielunkumppaneita, kohtalotovereita, taiteilijoita, jotka uskaltavat kutsua itseään taiteilijoiksi. Tunsin, kuinka ahneesti halusin ammentaa sen ilmapiiristä. Koin niin suurta iloa olla siellä ja valmistella paluutani sen siipien suojiin. Valheellistakin, tottahan toki. Vaan miksipä pitäisi siitä välittää. Minne ikinä kulkeekin, miksi ihmeessä ei plim plom voisi seurata sydämessä. Naiivi maailma kun on kuitenkin sellainen, jossa helpommin saa olla herkkä, haavoittuvainen ja hauras. Kummallinen. Sellaisesta ponnistaessa ehkä naiiviutta voisi hitusen levittyä ympärillekin.

Soolonpätkiä

Jazzmuusikko-ystäväni harmitteli, kun ei ollut saanut puhelinnumerokseen haluamaansa 2511251. Sarja oli löytynyt listalta, mutta joku muu oli sen jo vienyt. Ystäväni oli varma, ettei tuo "joku muu" ollut taatusti pyhittänyt elämäänsä kakkosvitosille samanlaisella pieteetillä kuin ystäväni.

..tusotu

Uusi, hyvin tähteellinen blogi avattu.

Rääpäle

[Via]

°

Oppilaat on tältä päivältä pidetty. Suunnitteilla oli myös ilta-aktiviteettia, mutta tälläisellä pakkasella jään mieluusti kotiin ja luen vaikkapa ystävältä lainaamaani kirjaa. Sen sijaan on paljon sellaista puuhaa, josta tulee mieleen, onko sitä pakko tehdä -20°:n pakkasella. Onko silloin esimerkiksi pakko pitää pyykkipäivää? Onko pakko lämmittää sauna? Leipoa pullaa? Eikö voisi kerrankin hypätä bussiin sen sijaan, että alkaisi lämmittää autoa lähtökuntoon? Ihmisten välinpitämättömyys on niin sietämätöntä joskus. "Minulla on oikeus..", "ei minulla ole aikaa moiseen..", "miksi ihmeessä minun pitäisi..". Totta ihmeessä sitä keksii tekosyitä sille, että voisi kuluttaa juuri niin kuin itselleen mukavaksi katsoo.

Aamiainen

Aamulla pakottava tarve kuunnelta Traveloguelta versio 'The Last Time I Saw Richard'. Versio Traveloguella on mielestäni alkuperäistä (Blue, 1971) parempi. Teksti on niin hyvä ja ajatuksia herättävä. Toinen suosikkini on 'Cherokee Louis'. Karmaiseva, riipaiseva. Vaikea kuunnella ilman palan tunnetta kurkussa. Kosteat piparipalaset putoilivat maitokahviin. Ei hyvää aamiaismusiikkia.