maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Plim plom

Vietin pitkän päivän akatemialla. Esittelin jatkotutkintosuunnitelmaani ja hoidin useita juoksevia asioita. Pakenin ahdistavaa elämäntilannettani tuttujen seinien suojiin. Taivas, kuinka hyvä siellä olikaan olla. Koko talo kuhisi tuttuja, osa sellaisia, joita ei tapaa ikinä missään muualla. Ystävällisiä kasvoja, huoneista kantautuvaa soittoa, plim plom, kuppilan tuttuja tätejä, hallintopuolen avuliaita ihmisiä, jotka jaksavat aina hymyillä rankasta työtaakastaan huolimatta. Megapuhelu Kitin kanssa sisäisessä puhelinverkossa. Kuinka kotonani tunsinkaan siellä olevani. Elämä tuntui helpolta, kun ympärillä oli "meikäläisiä". Kaikkihan sen tietävät, että elämä ulkopuolella on toisenlaista. Taide ei ikinä nauti samaa itsellistä arvostusta, vaan sekoittuu markkinoiden lainalaisuuksiin. Kilpailu kaikesta on raakaa ja kamalan kovaa. Mutta mitä väliä sillä on. Tärkeää on löytää ystävällisiä maailmoja, sielunkumppaneita, kohtalotovereita, taiteilijoita, jotka uskaltavat kutsua itseään taiteilijoiksi. Tunsin, kuinka ahneesti halusin ammentaa sen ilmapiiristä. Koin niin suurta iloa olla siellä ja valmistella paluutani sen siipien suojiin. Valheellistakin, tottahan toki. Vaan miksipä pitäisi siitä välittää. Minne ikinä kulkeekin, miksi ihmeessä ei plim plom voisi seurata sydämessä. Naiivi maailma kun on kuitenkin sellainen, jossa helpommin saa olla herkkä, haavoittuvainen ja hauras. Kummallinen. Sellaisesta ponnistaessa ehkä naiiviutta voisi hitusen levittyä ympärillekin.

4 kommenttia:

Miss Foxy kirjoitti...

eihän se oo naiivia ollenkaan, on oikeita paikkoja ja vääriä paikkoja, miksi oikea paikka ei olisi oikea?

taide on just se oikea paikka

LL kirjoitti...

Niin juuri. Ylipäänsä mikä vain paikka tai ympäristö, missä voi hyvin.

Viides rooli kirjoitti...

Sanasi osuivat. Miten hienoa onkaan, kun ison maailman jostakin kolosta löytyy henkinen koti. Voimia, sisua ja sitkoa jatko-opintoihisi!

LL kirjoitti...

Kiitos. Maanantai antoi kyllä paljon. Tuntui niin etuoikeutetulta kuunnella tuolta huoneesta Bachin ranskalaista sarjaa, tuolta Chopinin valtamerietydiä ja tuolta Puccinin aariaa. Siinä kakofoniassa oli niin turvallista kellua.