Vaalikrapula

Sunnuntaina aika moni tuttava löysi itsensä vaalibileistä hämmästelemässä nykySuomen suuntaa ja tilaa. Vaalikrapula taittui kuitenkin kohdaltani yllättävän helposti, kun arki jatkui kiireisenä ja kalenteria tuli seurattua enemmän kuin ympärillä olevaa maailmaa. Viikko alkoi jokailtaisella juhlimisella, ensin draamapitoisen Elvis-kokouksen päätteeksi, sitten taidenäyttelyn ja beniniläisvieraiden kunniaksi ja eilen Johannan uuden levyn julkistamiseksi. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa ravintola Kämpissä. Johanna otti valokuvia wc:n valo/vesiputous-altaasta. Minä käytännön ihmisenä olin sitä mieltä, että "tuo kun menee rikki, ei varaosia saa mistään". Palattuamme drinkkiemme äärelle haistelimme koko tiimi toiletissa tarjotun pumppukäsivoiteen tuoksua. Manala on siitä kiva jatkopaikka, että sinne kokoontuvat lopulta keikoiltaan ja tapahtumiltaan kaikki. Seurue saattaa kasvaa aikalailla huomaamatta ja yhdessä nautitaan viimeinen ateria, jonka jälkeen on helppo kömpiä tyytyväisinä nukkumaan. Tarjosin asuntoni illan sankarittaren yömajaksi, ja näin yö jatkui vielä pitkälle jutustelun lomassa.

Yleensä käy niin, että ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kuten Suomen harmaa kansa, jatkan minäkin samaa kulttuuriperintöä olemalla pukahtamatta näistä kaikenlaisista viimeaikain takaiskuista. Mutta peukalorakkulat tiistain djembe-jameista ja kontaktit ihanien ihmisten kanssa nostavat elämänlaatua hurjasti. Painokin on jo noussut 2kg ja alan päästä eroon luurankoposkista.