Vitun pellit

Sanoja-esitys oli älyttömän hyvä. Sauroksesta en tiennyt muuta kuin että hän oli loistavaa baariseuraa eräissä pikkujouluissa. Lavalla hän oli Loirin kaltainen karismaattisuus, joka otti lavan haltuun ensimmäisestä sekunnista lähtien. Myös muusikot olivat hienosti osana kokonaisuutta luontevine vuorosanoineen, ja hallitsivat suvereenisti eri instrumentteja.

Esitystä oli sattumalta katsomassa myös Maritta. Juuri kotoa lähtiessäni olin soittanut hänen '9 henkeä' -kappalettaan, joka on nykyisin Laulutuvan ohjelmistossa. Kerroin uudesta biisistäni ja fiiliksistäni.
- Juuri siksi lauluntekeminen on niin ihanaa, hän sanoi ja kertoi tulevansa kuuntelemaan viikon päästä.

Teatterissa istuessani mietin, kuinka joskus tuntee itsensä niin vahvaksi, että voittaisi tuulimyllyt. Ihmettelee vain, mitä voi olla edessä, kun nämäkään kokemukset eivät ole jaloilta kaataneet. Sitten huomaa harhailevansa ruokakaupassa hätä kädessä. Kaikki tuntuu liian epäterveelliseltä, että sitä voisi ostaa, enkä mitään osaa valmistaa. Avuttomuus iskee aivan pienimmässäkin asiassa, tarvitsisin huoltajan ja henkilökohtaisen ohjaajan.

Onnistuessaan taide-elämys vie alueille, joissa ei edes tajua käyneensä. Esityksen jälkeen vain huomaa olon olevan jotenkin kevyt. Kotiin päästyä keveys on muuttunut käsin kosketeltavaksi tyhjyydeksi. Tuijottelen en-mihinkään juuri sillä tavalla, joka läheisiäni pelottaa, jos sattuvat näkemään. Vuosi sitten tähän aikaan olin pakkaamassa Lapin keikkarupeamaa varten. Aina vuodesta taaksepäin tuntuu kuluneen kauheasti aikaa. Kokee vahvistuneensa ja kasvaneensa. Silti tuntuu, ettei ole muuttunut mihinkään.
Tulee Prince ja laulaa tv:ssä 'Purple Rainin'. Jumalainen Prince. Seuraa 'Let's Get Crazy', Sheila E vetää rudimentteja ja hakkaa symbaaleita asenteella vitun pellit.