Syystäkin väsynyt

Metrossa puhelin soi. Stefan Juttiksesta. Laulutuvasta on kuulemma tullut pelkästään myönteistä palautetta. Olen saanut pari fania, jotka kyselevät yksityiselämästäni. Hesariin lähti oikeat tiedot, katsotaan, millaisina ne julkaistaan. Haluaisimmeko tulla kesällä soittamaan. Voisinko toimittaa haastattelun hänellekin. Eilen oli hienot pileet, onneksi on jaffapyssy lähellä. Saavun Itä-Hgin musiikkiopistolle ja lopetamme puhelun.

Beethovenia, Bachia, Melartinia, Mozartia, Händeliä. Beethoven se tuntuu aina vaikealta. Muutama oppilaista on todella hyvä. Päivän päätteeksi tyttö, jota opetin edellisellä kerralla, tulee luokkaan ja kysyy yksityistunteja. En kieltäydy, koska muistan hänen olleen innostunut ja musikaalinen.

Kotona olen väsynyt ja ajattelen Annukkaa. Keskustelujamme ja sitä, miten hän pärjää flunssansa kanssa. Pitäisi tiskata ja siivota, torstaina tulee eräs toimittaja käymään. Sähköpostissa on jälleen uusi teksti sanoittajalta, vasta yhden kappaleen olen saanut hänelle valmiiksi. Iho näyttää samealta ja mietin, milloinkohan Snickers lakkaa maistumasta. Elämä sujuu nykyään niin paljon paremmin kuin vuosia sitten. Tarvittiin 15 vuotta sitkeyttä, että tuloksia alkoi tulla. Jo kello yhdeksän laitan yöpuvun päälle ja päätän lukea sängyssä. Tuntuu hyvältä olla syystäkin väsynyt.