torstaina, joulukuuta 29, 2005

Eilen

Illat ovat venyneet myöhään yöhön kirjoitettuani nuotteja. Kun sopiva draivi löytyy, on se samanlaista zeniläistä hommaa kuin siivoaminen. Ei voi vain hutaista, täytyy keskittyä ja olla tarkka taitteissa. Onneksi on absoluuttinen sävelkorva. Ne, jotka sanovat siitä olevan vain haittaa, olevat kateellisia. Ha ha ha. Ellei soita vanhaa musiikkia.

Suihkussa rupesi syntymään tekstiä. Kaksi säkeistöä tuli päässä, loput kynä kädessä. En muista kuinka monta säettä kirjoitin. Paperia kului paljon, sillä sormet olivat rasvaiset kosteusvoiteesta niin, että kynä liukui kädessäni huterasti. Olin alasti ja hytisin kylmästä. Siksi kirjoituksesta tuli suurta ja laveaa. Se, miten tämä eroaa muista vastaavista tapauksista on siinä, että kirjoitin vain tekstiä. En viittä viivaa ja paria olennaista tahtia referenssiksi, en sointumerkkejä tekstin päälle. Kirjoitin elämäni ensimmäisen runon. Se jäi kesken, sillä - tapojeni mukaisesti - tuli kiire lähteä Villa Karon stipendiaattitapaamiseen. Huomenna, kun jää aikaa, voisin kirjoittaa sen valmiiksi ja arvioida, mitä oikein tuli tehtyä.

Tapaamisen jälkeen sukelsin alennusmyyntiin. Ostin hammasharjan, vihreän silkkileningin (tapaamisessa neuvottiin varaamaan hienoa vaatetta Beniniin, jos vaikka joku sattuisi kutsumaan kylään tai häihin) sekä farkut. Lisäksi ristiäislahjan uudelle kummipojalleni. Kotona tajusin taas olevani vararikon partaalla. Huomenna menen palauttamaan farkut. Leninki sen sijaan on kaunis, ja vielä kauniimpi, kunhan saan ommeltua sivuista hieman sisään.

2 kommenttia:

Dyro kirjoitti...

Onnitteluni stipendiaatiksi pääsystä! Milloin lähdet?

LL kirjoitti...

Kiitosta! Kevään stipendiaatit ovat olleen itseasiassa jo kuukausia julkista tietoa, en ole näemmä vain muistanut mainita siitä kotisivuillani. Lähden huhtikuussa, heti viimeisen Laulutuvan jälkeen.