Unta tulvillaan

Kun jo luulin päässeeni megalomaanisesta nukkumisesta, lepäilin viime yönä vielä, ikään kuin muistoksi, toivottavasti viimeiset 13 tuntia pitkään aikaan. Aamulla, tai päivällä, kun jo tein vakavasti otettavia ponnisteluja sängystä nousemiseksi, kysyin itseltäni, mikäs se tällä kertaa toi murhetta mieleen. Syyn selvittyä heräsin kuin taikaiskusta.