On ollut vaikeaa nousta sängystä näinä päivinä. Ajatukset ovat olleet raskaita ja alakuloisia. Yöt pitkiä mutta levottomia. Leikkaushaavojen ympärille on kasvanut mustelmareunus, ja vatsani on epäsymmetrinen ja pullea. Eilen olimme hoitamassa kaksospoikia. Kyselin Leenalta hänen tuntemuksistaan synnytyksen jälkeen. Isomahaisen Marin otteet lastenhoidossa olivat selvästi päämäärällisiä kevätvauvaa ajatellen.
Makasin sängyssä puoliksi unessa ja valveilla. Muistin äänenkäyttö ja -huolto oppitunnit Sibelius-Akatemiassa. Niissä neuvottiin välttämään alkoholin nauttimista lentomatkojen aikana ja muistutettiin runsaan vedenjuonnin tärkeydestä. Myös kahvikupin jälkeen suositeltiin juomaan lasillinen vettä. Leikkauksen aiheuttamat vauriot äänihuuliin saattavat olla jopa pysyviä. Operaation jälkeen suositeltiinkin juomaan paljon vettä ja tekemään syvähengitysharjoituksia.
Muistelen, etten ole laulanut nyt muutamaan päivään ollenkaan. Opettaessa tulee aina laulettua, ja hitusen yritin sitä itseksenikin. Tulos oli aikamoista pihinää. Onneksi ei sentään ole keikkoja ensi viikolla.
Vihdoin kolmelta iltapäivällä pakottaudun nousemaan sängystä. Vilkaisu peiliin saa toteamaan, ettei väri ole vieläkään palannut kasvoilleni. Sen sijaan huulille, aivan keskelle amorinkaarta, on puhjennut vetinen huuliherpes. Elämä sykkii ja antaa aina jotain uutta.
Kärsittyäni koko 90-luvun päättelin, että vanhuuteni tulisi olemaan kivuttomampaa. Ajattelin kivun määrän olevan pakostakin vakio. Sen takia en voi ymmärtää, miksi Jobin kirjani vain kasvaa ja paisuu sairaskertomuksista.
Totean, ettei tämä meininki ole kauhean hedelmällistä. Joku päivä voisin vaikka mennä töihin kauniin Lasipalatsin leffateatteriin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti