Abdoullaih-pieni

Abdoullaih ikävöi koko kevään vaimoaan Fadimaa ja odotti päästä näkemään jouluna syntynyttä poikaansa. Loma alkoi kesäkuun puolivälistä ja Abdullai lähti Nigeriin perhettään tapaamaan. Koko perhe lähti loman jälkeen kohti Beniniä, jossa työt yövahtina alkaisivat jälleen syyskuun alusta. Perhe saapuikin, mutta ikävien uutisten kera. Pieni 8-kuukautinen poikansa kuoli malarian aiheuttamiin vaivoihin Pohjois-Beninin kohdalla. Perhe saapui maan etelä-rannikolle kahdestaan.

Synttärisankari

Miksipä en julkaisisi tätä blogissani

Hei, Saatte tämän sähköpostin, koska olette yksi niistä 845 000 Euroopan kansalaisesta, jotka ovat allekirjoittaneet vetoomuksen www.oneseat.eu.
Vetoomuksen vastaanotto on ollut upea ympäri Eurooppaa, ja aihetta on käsitelty laajasti lehdistössä ja blogeissa. Allekirjoituksia on tullut kaikista Euroopan unionin 25 jäsenmaasta. Olen saanut tuhansia rohkaisevia viestejä, lämmin kiitos teille kaikille tästä! Tämä osoittaa, että Euroopan parlamentin istuntokaupunki on asia, jonka monet kokevat tärkeänä.
Olemme nyt hyvin lähellä miljoonan allekirjoituksen rajaa, mutta vielä on töitä tehtävänä. Siksi pyydän teitä ystävällisesti kertomaan www.oneseat.eu -vetoomuksesta ystävillenne, perheillenne ja työtovereillenne, jotta he osallistuisivat kampanjaan ja allekirjoittaisivat vetoomuksen. Jos jokainen teistä saa yhden allekirjoituksen, saavutamme tavoitteen helposti ja voimme viedä asian eteenpäin EU komissaari Margot Wallströmille heti kun komissio palaa kesälomalta.

Suurimmat kiitokseni teille kaikille,
Cecilia Malmström
Euroopan parlamentin jäsen

Ps. Tämä on ainut sähköposti jonka tulet saamaan lukuun ottamatta tietoa miljoonan allekirjoituksen saavuttamisesta.
Osoitteessa www.oneseat.eu voit ladata bannereita käytettäväksi nettisivuilla, blogeissa ja sähköposteissa.

Abudu!

Abudu!,

Tein muutamia kuvalinkityksiä, jotka voisivat helpottaa paikan & ihmisten hahmottamista. Abudu oli hyvä ystävä, välienselvittelijä, Nigerissä olevaa vaimoaan, Fadimaa, kaipaava hupsu, joka mielellään olisi lievittänyt kaipaustaan myös suomalaisrakkaudella, sekä tärkeä salapoliisihenkilö kännykkävarkauden selvittämisessä.

Parhaita paloja yhdeltä lempikirjoittajistani:

tässä, tässä ja tässä.
Viimeisessä pidän erityisesti kohdista "voi ei, taasko papuja!" sekä "ajattelin että tässä on murreongelma ja korjasin että paristoja, sähköparistoja.".
Saman kirjoittajan näppäimistöstä ovat lähteneet tälläisetkin kolme peräkkäistä virkettä:
"Kerroin tämän ihmisille lihakönttinä äännellen. Toisetkin ihmiset olivat lihaköntteinä paikalla, melkein kosketusetäisyydellä. Analogisuus oli siis huipussaan."
Etsin vielä tekstiä, jossa kerrottiin miehestä, joka seisoo vaivaantuneena runoillassa penis rusinaksi kutistuneena, mutten löytänyt.

Kasvattaja

Eilen sain leikkiä kunnon kasvattajaa.
Olin väsynyt, mutta päätin toimittaa "velvollisuuteni Hgin kansalaisena" ja osallistua taiteiden yöhön pienimuotoisesti. Eli otin helpon vaihtoehdon ja käväisin kotitantereella Juttutuvassa, jossa vielä soitti tuttu bändi.
Lähdin kotiin jo yhdentoista jälkeen. Kotimatkalla teinipoikien joukko huikkasi, että sattuisiko neidillä olemaan tulta. Muistin taskuuni jääneen tupakki- ja tulitikkuaskin, jotka olin pummannut piano-oppilaaltani keskiviikkona ravintola Bakersissa (juu kyllä, juuri kun olin kunnollistumaan päin, lähdinkin baarin, ryyppäsin ja sauhuttelin).
- Kyllä tulta löytyy. Mutta mitäs te, pienet pojat, täällä tupakki huulessa. Hyi hyi.
- Ei me yleensä. Mutta tänään on Taiteiden Yö. Yleensä me ollaan kilttejä ja kunnollisia.
Ympärille kerääntyi käsiä pitämään tuulelta suojaa, että tärkeä tupakansytyttämisoperaatio onnistuisi.
- Mullekin tulta.
- Mulle kans.
- Ja muistakaas sitten, että heti huomisesta lähtien tupakanpoltto loppuu.
- Aivan varmasti.
- Ja viinanjuonti.
- Ja kaikenlainen remuaminen.
Polkaisin matkallani eteenpäin, ja vielä kuulin takanani vakuuttelujen listat.
- Ja naiset.
Naureskelin episodia. Sitten murheellistuin. Taisin holhoamisellani ja huomiollani vain kehottaa näitä neljätoistavuotiaita tupakoimaan lisää.

Sisäinen syksy

Jo usean päivän kestänyt tarve kuulla Prokofievin toista pianokonserttoa ja Björkin Vespertineä ovat merkki sisäänpäin kääntymisestä ja oman syksyni saapumisesta.

Katharsis

Käsittämättömia nämä nykyäajan pesuaineet. Kastoin silkkiyöpaitani pesuaineveteen ja nostin sen ylös valkoisena.

Encontros e Despedidas

Miten tämän tuntui niin pitkään niin vaikealta?! Encontros e Despedidas alkaa ykköseltä, ykköseltä, ykköseltä, 3/4 tahtilajin ykköseltä. Ei takapotkulta, ei kakkoselta, ei kakkosen takapotkulta. Nyt kun sen ymmärrän, en voi tajuta, miksen ymmärtänyt heti. Voi ja kuinka tunnen olevani pieni elämöidessäni tälläisestä... Lasillinen gin tonicia ja kaikki valkenee.
Podcastit ovat mainioita. Ilta on kulunut Maria-Ritan lisäksi firenzeläisen ystäväni (kuvassa) seurassa, jonka esitelmä George Gershwinin pianomusiikista on tallennettu tänne. Klikkaa sanaa "qui [39,3 Mb]". Vajaa senttimetri vasemmalta hyppää suoraan kohtaan, jossa hän soittaa 'The Man I Loven'.

Tanssi mun iloni, tanssi mun suruni

Olin eduskuntatalolla katsomassa tanssiesitystä. Ennen kävin katsomassa tanssia jokseenkin säännöllisesti, nykyään en enää pitkään aikaan. Tämäniltaiset esitykset olivat kaikki erilaisia, todella hyviä; koskettavia, hauskoja ja elämyksellisiä. Tero Saarisen ja Sami Saikkosen "joutsenlampi" oli riemastuttava. Nina Hyvärinen tuskaisan liikuttava. Lavalla esiintyivät myös Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö. Kun olin pikkutyttö, Haapalainen oli töissä Rintamäen farkkusopissa. Hän oli niin ihana poika, että kävin sopissa vain silkasta silmänilosta. Jos hän kysyi, voisiko jotenkin auttaa, varmaankin käännyin ja menin jonnekin rekin taakse häpeämään. Heidänkin tanssinsa lumosi aivan alkutahdeista lähtien. Tietysti muusikkona ihastutti erityisesti, kuinka tarkkaan he olivat Piazzollansa kuunnelleet. Tanssi oli äänen kanssa täydellisessä yhteisymmärryksessä ja vuoropuhelussa. Esityksissä oli huumoria ja iloa. Kotiin palattuani olin edelleen väsymyksestä kalpea, mutta sisältä hengästynyt.

Puistokirjoitus

Olen oppinut tuntemaan Alppipuiston Ankkapuiston nimellä. Eksyin sinne ensimmäisen kerran, kun minusta piti ottaa promokuvia, ja kuvaaja ehdotti paikaksi Ankkapuistoa. Kuvauspäivänä piskotteli, ja hänellä oli mukanaan pinkki sateenvarjo. Sitä käytettiin yhdessä kuvassakin rekvisiittana. Ihastuin puistoon valtavasti. Nykyään ajelen tai lenkkeilen sen halki hyvin mielelläni, tai lekottelen sen suojissa aurinkoisina päivinä, jos tuulee liikaa. Lauantaiksi Alppipuistoon on tulossa ohjelmaa otsikolla Pitkä kuuma kesäkiva.

Toinen mieluinen puisto samoilla kulmilla on Lenininpuisto. Olin jo ehtinyt unohtaa puiston viehättävyyden, kunnes poikkesimme sinne tässä eräs päivä parin ystäväni kanssa. Puistossa oli samanlainen salaperäinen tunnelma kuin Alppipuistossakin. Samaa henkeä ei löydy esim. Kaivopuistosta. Päätin ryhtyä poikkeamaan siellä useamminkin. Haaveilemaan ja ajattelemaan.

Järki ja tunteet

~ ~ ~ Tämä on aivan pakko linkittää. ~ ~ ~

Levyjä

Luvassa ei ole kauheasti yllätyksiä, ainakaan jos on käynyt kotisivuillani. Tietysti kyselyä oli sikäli vaikea täyttää, kun musiikinkuuntelu menee kausissa. Lempilevyjä on paljon, eikä se tarkoita todellakaan sitä, että jotain lempilevyä haluaisi kuunnella koko ajan. Joskus kuuntelee pelkästään jazzia, klassista, soulia, jotain tiettyä artistia, opiskelee jonkun tuotantoa, tutustuu uuteen, myös silloin, vaikkei k.o. musiikista niin välittäisikään.

1. Yksi levy, joka muutti elämääsi:
Olin kirjoittanut biisejä pienestä pitäen. Kuullut tietysti jotain Joni Mitchellistäkin, jota minulle kovasti suositeltiin monelta taholta. Mutta en ollut koskaan tutustunut syvemmin tuotantoonsa. Mitähän ihmeen kautta Jonin 'Turbulent Indigo' levy sitten osui käsiini - en muista. Mutta haltioiduin siitä niin paljon, ettei minulle ollut pitkään aikaan muita levyjä olemassakaan.

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran:
:-) Onhan sellaisia "muutama". Mutta esim. Paul Simonin 'Still Crazy After All These Years' on tullut kuultua aika moneen kertaan. Ja jos kaseteista saisi puhua (rumpalimme sanoin: c-kasettihan on se tulevaisuuden formaatti), on Dingon 'Kerjäläisten valtakuntaa' kelattu aika monta kertaa.

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Joni Mitchellin 'Hejira'.

4. Yksi levy, joka teki sinusta hupakon:
L.T.J. Bukemin 'Logical progression'.

5. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Ai yksi vai... no johan pisti. Milleköhän itkin viimeksi? Viimeksi itketti jatkoilla, kun kuunneltiin Stingiä. Mutta kätkin sen hyvin, kukaan ei huomannut. Sting on mahtava.

6. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi:
Toivoisin, että vielä joku päivä Richard Bona (kuvan taustalla Ernesto Simpson, joka viihdytti meitä vuosi sitten Pariisissa aamuviiteen asti eräässä kuppilassa Seinen varrella :)) tekisi yhteistyötä Björkin kanssa. Siitä tulisi jotakin niin kiintoisaa, etten pysyisi nahoissani.

7. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty:
Ne kaikki kauheudet, joita soitetaan jumppien rentoutus- ja venyttelymusiikkina. Poppia ja joku tenori tai sopraano - se on jotain kamalaa.

8. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa:
Viime aikoina olen kuunnellut kokoelmaa, johon on koottu malilaisia ja guinealaisia artisteja. Kun laitoin levyn ekaa kertaa soimaan, pesin sen tahtiin tukkaa ja jorasin nakuna. Malilainen musiikki on pitkään ollut lähellä sydäntäni. Rokia Traoré, Salif Keïta, Oumou Sangaré...

9. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella:
Hmmm. Lista kasvaa koko ajan. Mutta esim. eilen Fazerin bileissä Tapani Rinne suositteli pianisti Iro Haarlaa, ja tuumasin, että, toden totta, en ole kuullut hältä levyäkään. Voisin vastata, että tämän viimeisimmän, jonka hän teki ECM:lle. Northbound.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Jibii. Huastelisin tuata vaikka.. Korennon, Elinan, jonkun Poikakuoron pojista tai tytöistä, Ilonan sekä Wilhelmiinan.

Koulupäivä

Pieni kummityttöni meni tänään kouluun
ensimmäistä kertaa.
Täällä sitä on oltu sydän karrellaan.
Pikku-koululainen on kuulemma väsynyt,
mutta lukee silti Aapista niin,
että tohina käy.

Munakello

"Aika tuntuu päässä, jos sitä ajattelee. Jos haluaa ajatella, voi ajatella vain päässä eikä missään muualla. "
Vironniemeläisten lasten ajatuksia tästä ajasta. Uusi ajatus julkaistaan parin viikon välein.