Fenno Radio

Muuan pariskunta Lapualta kävi kylässä. Söimme, joimme sumpit ja asetuimme salongin puolelle keskustelemaan presidentinvaaleista (ja pohjalaisista, jotka kehtasivatkin ryhtyä kokoomus-tukijoiksi), politiikasta, turkistarhauksesta ja arkitehtuurista. Äänten volyymi nousi komeisiin desibelilukemiin ja olo tuntui kotoisalta. Myös keskustelut olivat todella antoisia. Yksimielisiä olimme Siimeksestä tämän hetken fiksuimpana poliitikkona sekä Hautalasta parhaimpana ehdokkaana.
Tuliaisina sain kylmäpuristettua rypsiöljyä sekä Fenno Radion vuodelta 1924, jota tuijottelin yön läpeensä niin, etten meinannut saada nukahdettua. Ongelman totesin vasta iltamyöhäisellä, kun vieraat olivat poistuneet ja korvat syyhyten paloin halusta saada kuulla radion lämmintä ääntä. Johto onkin maadoittamaton, eikä asunnostani löydy kuin yksi siihen soveltuva pistorasia, keittiöstä. Ajattelin tänään vähän veistellä puukolla sivuja. Niin olen nähnyt tehtävän. Mutta, kuulkaa, se on niin kaunis se radio. Löysin netistä yhden kuvan. Siihen verrattuna omassa radiossani logo on vasemmalla puolella ja "silmä" oikeassa yläkulmassa.