lauantaina, joulukuuta 24, 2005

JOULUN JÄLKEINEN RUNO

Vasta hieman joulun jälkeen
hiipii kauan kaivattu rauha,
kun hetkeksi huolien jäyteen
katkee juhlakiireiden nauha.

Olihan joulu jo ihan valmis
ja syntyi verohälinäin aikaan,
kun katujen ja majataloin ruuhkayöt
sai matkustavaiset aikaan.

Vuosi nolla syntyi tallin heinihin,
uusi aika seimeen eläinten,
ja kaikilla meillä on aika työ
tulla ihmisiksi myötä vuotten vyön.

Joukosta aasien härkäpäisien,
arkasielujen lampaitten määkivien,
ja alati märehtiväin nautojen,
hyttystanssin päällä hautojen.

Koko vuoden on kukkien kynttilät
ja hämärä talven ja valkea lumi.
Vasta joulukortein se sanotaan
kuin ihmeenä ensi huvin.

Ehkä syy on päivän - kaikkien yhteisen,
kun taukoaa aseet rajoillakin,
pysähdys lauman ihmissopuleiden
saa taivaalle enkelin.

J.Sippola

Ei kommentteja: