Töiden hellitettyä olen nauttinut joutilaisuudesta silminnähden. Joutilaisuudessa on vain yksi huono puoli: siihen tottuu. Ensi viikolla olisi jälleen sijaisuus, tällä kertaa Lauttasaaren musiikkiopistossa. Paikka on tuttu jo muutaman vuoden takaa, en muista kenen oppilaita silloin sijaistin. Elämä on kohdellut minua viime aikoina silkkihansikkain, ja onhan se välillä aivan kohtuullistakin. Viiimeisistä pidoista kirjoitin kotisivuillani.
Elämä on ollut aivan toisenlaista kuin kuvittelin. Muistelen asuntoani Liisankatu 9:ssä ja elämääni silloin. Minulla oli pyöritettävä, musta puhelin, joka oli isovanhempieni perintöä. Ääni sen kautta kuulosti nasaalilta. Sikäli kun joku minulle soitti, toivoi hän uuden puhelimen ostoa. Teetin puhelimesta myöhemmin mikrofonin, jota olen käyttänyt muutamalla keikalla. Ostin kännykän vasta 1999. Asuin jo tuolloin Puu-Vallilassa. Vastustin nettiyhteyttä kotiin, koska mielestäni sitä riitti käyttää akatemialla aivan hyvin. Kumppanini oli edistyksellisempi.
Ei tarkoitukseni ollut tosin muistella tekniikkaa. Elämä vain on ollut vuosi vuodelta parempaa. Siksi olen aina pitänyt vanhenemisesta. Oppii luottamaan siihen, että sitä parempi on mitä enemmän on oma itsensä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti