Vaalikoneet

Vaalikoneet ovat varsin pöhköjä. "Vaalikone etsii ehdokkaan, joka on samaa mieltä kanssasi." Miksi en ole itse ehdokkaana, jos tiedän, millä tavalla Suomen pitäisi politiikkaa hoitaa? Vaalikoneenhan täytyisi pystyä löytämään ehdokas, jonka mielipiteistä haluaa olla samaa mieltä.
Katsoin alkuviikosta vaalitenttiä Kansallisteatterista. Lopuksi ehdokkaille jaettiin kukkia. En voi mitään, mutta Niinistön halailu ja lirkuttaminen kukkia tuoneelle lapsukaiselle oli niin laskelmoidun näköistä, että toi mieleen erään historiallisen kohtauksen. Silloinkin kamerat olivat niin kutkuttavan hyvin läsnä, ettei tilaisuutta kuvansa kiillottamiseen voinut olla käyttämättä.
Heitä toisiinsa sen kummemmin yhdistämättä.

Aistit ja keskittyminen

Kuuntelen Maritta Kuulan lähettämää levyä. Nämä biisit ovat kyllä aivan mahtavia. Välillä nauran ääneen joillekin sanoituksille tai ihme-soundeille. Yritän keskittyä keskittyä keskittyä ja kirjoittaa valmiiksi haastattelua Marja Mattlarista Sibis-lehteen. Pidän vaaleanpunaista t-paitaa ja vilkuilen välillä lempiväriäni. Pannulla hautuvat porkkanat ja valkosipuli. Yritän keskittyä keskittyä keskittyä. Hyvät kappaleet tarttuvat korvaan, valkosipulin tuoksu kiemurtelee nenään ja lempiväri naulitsee katseen.
Keskittyä, keskittyä... Yliannostelen spaghetin. Italiassa oppi runsaasti ruoanlaittotaitoja. Kuten sen, että peukalonpäästä etusormen kärkeen on kolmen hengen spaghettiannos. Pitää muistaa, että se on heille vasta il primo piatto. Mittaan kellosta kahdeksaa keittiöminuuttia. Opin myös, että pastan keitto on suurta taidetta. Ennen jumppaa täytyy ehtiä sulatella ruokaa. Jää taas yötöiksi. Opettelen keskittymistä. Ranskan kurssiajat pitäisi selvittää. Selvitys apurahan käytöstä lähettää. Uutta hakea. Sopia treeniajat. Uudet laput kirjoittaa. Keskittyminen on parasta keskellä yötä.

Motorinen muisti

En osaa kymmensormijärjestelmää, kirjoitan näppiksellä kutakuinkin pianistisesti. Käytän kaikkia sormia, mutta ergonomiasta, sormijärjestyksistä ja liikeradoista voisi näppäilyn ammattilaisella olla paljon sanottavaa. Sormeni ovat varmaankin tottuneet voimakkaampaan lyöntinopeuteen, ja etenkin irtonäppiksiä lyön varsin äänekkäästi. Huomaan kuitenkin, että sanat, jotka toistuvat usein, ovat jääneet motoriseen muistiin. Niinpä olen alkanut listata sanoja, jotka kirjoitan aina väärin. Pidennän listaa aina sitä mukaa kun uusia virhesanoja ilmaantuu.
pian => piano
sähköpiano => sähköposti
mukana => mukavan
Elina => eilen
sushi => sushki (Hki)
lausutaan =>laulustaan
kommentti => konsertti

Linkki [special edit]

Haavetar sen vinkitti. Minä ainakin toivon kaikille hyvää mieltä, ja jospa tämä linkitys toisi sitä hieman lisää. Viestin aivan alkuperäinen ¨LINKKI¨ oli siis tämä.
[Klo 17:34]: Linkitysvimma jatkuu. Tämä nimittäin on spesiaalilähetys Tommille sekä koko Trio Erektuksen konkkaronkalle!

Kansalaisvelvollisuus

Juuri kun pääsin ihmettelemästä kokonaista flunssatonta vuotta, tuntuu aivastuttavan jatkuvasti. Lupauduin säestämään vielä tänäänkin, mutta illalla on parasta käydä varhain nukkumaan. Onneksi tuli aloitettua kuntoilu pitkän tauon jälkeen, jospa pientä kestävyyttä olisi jo saavutettu.
Kävin eilen äänestämässä. Halosta tietenkin. Heidi Hautalaa ei valita kuitenkaan. Matti Vanhanen on hieno ja, muuten, seksikäskin, mies, mutta sopii paremmin pääministeriksi. Mikäli presidentiksi ei valita naista, lähtee erityisesti naispuolisilta tasa-arvon edistämishaluisilta toivo. Kunpa vaalit selviäisivät jo ensimmäisellä kierroksella.

Kenen irvikuva olet

Tänään uutisoitiin jo lehdessäkin My Heritage -sivustosta, jonne voi ladata kuvansa ja laittaa kone laatimaan, ketä julkkista muistutat. Tein testin jokunen aika sitten. Eteeni pemahti jonkun ukkelin kuva. Kyllä siinä vähän naama venähti. Latasin sivustolle toisen kuvan itsestäni. Halusin testata, tulisiko tällä kertaa tulokseksi edes oikea sukupuoli. No, kyllä tuli. Ohjelma tuumasi tovin kunnes oman kuvani rinnalle ilmestyi Aretha Franklin. Ei lainkaan nuoruutensa loistossa, vaan ikäihmisenä, hieman jo - kuinka sen nyt sanoisi - pullistuneena. Hah hah. Tästä kyllä sain makoisat naurut. Mikäs siinä, ainakin oli oikeat värkit kohdallaan. Kommentoin tästä aikoinani Lautatarhaankin, jossa Ilona onnistui kuvaistumaan hieman kauniimpiin julkkiksiin.

Narnia

Luin viikonloppuna junassa Narnia-sarjan ensimmäisen osan. Teksti oli töksähtelevää ja tarinankuljetus amatöörimäistä. Voisin kuvitella leffan olevan parempi. Puhuimme deittini kanssa jo marraskuussa, että leffaa täytyy mennä katsomaan. Jostain syystä olen ollut Narnian filmaamisesta hyvin innoissani. Toivottavasti liika odotus ei pilaa kokemusta, kun torstaina käymme elokuviin.

Lupauduin säestystehtäviin huomennakin. Sen sijaan hankin tuuraajan sunnuntaina lupaamiini hommiin. Tuuraajani oli iloinen ylimääräisistä töistä, ja minä valtavan huojentunut. Ajattelin ensin olevani luuseri, jos en suostu duuniin kuin duuniin. Sitten katsoin peilistä väsyneitä silmiäni ja ajattelin horjuvaa kuntoani. Päätin sallia pientä valikointia lääkärin määräyksen perusteella.
En oikeastaan ymmärrä, miksi ihmiset ensin kertovat vanhempiensa opettaneen, että töitä on tehtävä. Sitten he raatavat hulluuden rajoilla valittaen joka tapaamisella, kuinka kiire on, alkaen nelikymppisinä miettimään, että "eihän elämä ole työntekoa varten".
Elämässä jää katkeraksi, ellei pääse toteuttamaan itseään. Sen sijaan silloin, kun focus alkaa olla suorittamisessa, on paras tarkistaa suuntaa.

Muusia

Taisin paistaa ja syödä juuri parikymmentä kevätkäärylettä. Onnistuin pidättelemään nälkää vielä jumpassa ja kotona suihkunkin yli. Vastata puhelimeen ja lupautua huomiseksi säestyshommiin. Sitten pato murtui ja pistin kattilan tirisemään. Näin täydellä mahalla nukkuukin "makoisat" unet. Eilinen kysymys, olenko pituus- vai korkeushyppääjä (?), laittoi ainakin syömään kuin urheilijat. Muistankin nyt Juttutuvan tarjoilijan kertoneen, että olivat keittiössä nauraneet makoisasti kuullessaan, että "se olikin se bändin tyttö, joka halusi lisää muusia". Pitää siis ensi kerralla pyytää lisää myös fisuja ja vihanneksia.

Aamuveisuu

Jos joku näkisi minut nyt, kun istun tietokoneen äärellä risti-istunnassa juuri heränneenä, pyjama päällä ja vaaleanpunaiset aurinkolasit päässä. Silmät reagoivat valvomiseen ensimmäisenä, ja monitorin valo häikäisee.
Heräsin puhelinsoittoon ja krapuloissani lupauduin tehtävään, joka teettää paljon työtä huonolla palkalla. En halua nirsoilla oman alani töistä, ja nirsoilen silti. Sen takia on minulle oikein, että joudun näihin tilanteisiin. Tälläinen aamuvirsi.

Lausutaan, kirjoitetaan ja lauletaan

Klubin starttaus taisi osua nappiin. Tuntuu, että kaikki lavalla olijat ryystivät tuoppiensa reunoja suu maireana ja tyytyväisin mielin. Minä myös. Ensin Juttutuvassa, sitten Rytmissä, sitten taas Juttutuvassa ja lopulta Kolmannella linjalla jatkoilla. Nämä jatkot olivat täynnä naurunräkätystä. Olen aina hieman karsastanut miesnäyttelijöitä, jotka ovat joskus - ei vain huomionkipeitä ja narsistisia, vaan kamalan pöyhkeitä egosentrisyydessään... Tällä kertaa eräs sellainen vain sattui tarjoamaan sen verran loistavaa verbaliikkaa, tilannekomiikkaa ja sketsitaitoja, etten lahjakkaampaa ole nähnyt. Porukka oli hyvä ja hajaantui vasta ennen aamuratikkaa. Tälläinen tekee hyvää sielulle.
Nyt menen nukkumaan. Dyroa oli muuten hauska nähdä. Olisi kiva tietää, mitä muut ajattelivat lukiessaan ensimmäisen kerran "Olen mm. joskus ostanut taikinaa.". Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen metafora yhdestä muusikkouden lisäksi vanhimmasta ammatista.

Aakkostyyppi

Homo Sapiens trillenium

Mille

Ulkona on kylmä. Niin kuin täällä sisälläkin. Haaveilen lämpimämmästä paikasta. Ariel Sharon riutuu ilmeisesti viimeisiä henkäyksiään, joka tuntuu minusta julmalla tavalla kutkuttavalta. Tuhannen kävijän rajapyykki tässä blogissa tuli täyteen joskus tänään. Telkkarista tulee Gosford Park, jonka katsoin punatiilikatto-kaupungissa kolme vuotta sitten. Talvi siellä ei ollut yhtään Helsinkiä lämpimämpi. Kirjasto oli lämmin, mutta yöt kotona nukuin pipo päässä.

Iloa liikunnasta

Ärsyttääköhän ketään muuta päättää jumppasessio rentoutumalla Enyan tahtiin? Myönnän, että se on parempi kuin Stefanon panhuilu ja syntikkamatto. Mutta onko venyttelymusiikin yleensä pakko olla niin kamalan imelää? Akustista kitaraa ja raspi-italianoa laulamassa "mi manchi" niin sydäntäsärkevällä äänellä, että kuurokin tajuaa, että tässä ollaan nyt ikävissään. Tai jotain Faurén lällymusiikkia. Kenties puron solinaa ja linnun liverrystä sointupohjan yllä soljumassa.

Sopivaa jumppaohjaajaa on vaikea löytää. Sellaista, joka tekisi liikesarjat monipuolisiksi ja joka ohjaisi liikkeiden toistamisen lihaksia kuuntelevalla tavalla. Joka ei olisi tekopirteä eikä piiskaaja vaan tavallinen, aito ihminen. Jolla olisi rytmitajua, mutta myös tajua sanoa, että tehkää tämä omaan tahtiinne, jos siltä tuntuu. Joka ymmärtäisi niin musiikillisen laadun kuin volyyminkin päälle niin, että tunneille ei tarvitsisi varata korvatulppia. Ja joka ohjaisi rentoutumaan ilman Enyaa, panhuilua, inho-klassista ja feikkisoittimia.

Ah, kuinka hyvää tekikään aloittaa säännöllinen hikoilu.

2006

Saamani tekstiviestin sanoin: Hyvän Grooven Vuoden toivotukset!!

Stokkan kello

"Kiireen saa loppumaan niin, että menee vaikka jo yöllä sinne, missä pitää olla."
Vironniemeläisten lasten ajatuksia tästä ajasta. Uusi ajatus julkaistaan parin viikon välein.