Pompidoussa pompin vain

Päivä on ollut tavallista pidempi. Heräsinkin jo yhdeksältä (puhelinsoittoon, mikä on harvinainen ääni näinä päivinä), siitä huolimatta, että palasin viinibaarista kotiin vasta kahden jälkeen. Muina aamuina olen nukkunut pitkään, sillä iltaisin on ollut nukahtamisvaikeuksia.

Eilinen konsertti meni aika hyvin. "Laulaen langetin ne lumoihin", kuten Sami kehoitti fb:ssa. Ennen minua esiintyi Etelä-Koreasta Pariisiin tullut klassinen pianisti. Hän soitti Haydnia, Lisztia ja Franckia, ja oli aivan hermona. Yritin tsempata häntä niin paljon, että oma jännittäminen jäi toissijaiseksi. Bolognan konservatoriossakin oli paljon etelä-korealaisia klasarisoittajia. Pitkän matkan he ovat tehneet päätyäkseen tänne läntisen taidemusiikin tyyssijaan.

Oli antoisaa kuulla palautetta kansainväliseltä yleisöltä. Konsertti tuntui onnistuneen hyvin, ja olin aivan iloissani, kun tämä eräskin ranskalaisherra osti levyjä ja kiitteli kädestä pitäen.
Konsertissa oli myös Miia, jonka tapasin pitkästä, pitkästä aikaa. Hän oli jo vuosia asustanut ympäri maailmaa ja viimeiset vuodet työskennellyt Pariisista käsin. Oli kerrassaan suurenmoista istuskella viinibaarissa en plain cœur du Marais'lla, kuuluisalla Rue des Rosiers'lla, ja kertoilla maista ja mannuista. Siellä me, lapualaistytöt, nautiskelimme sulkemisaikaan asti ja tutustuimme toisiimme aivan uudesta perspektiivistä.

Eilen satoi, mutta tänään paistoi.

En tykkää hiustenpesusta. Vielä vähemmän tykkään likaisista hiuksista. Täällä suihku on ahdas ja pitää varoa, ettei verho falskaa ja kastele kylpyhuoneen lattiaa. Lisäksi vesi on sellaista, että jo seuraavana päivänä hiukset ovat taas likaisen tuntuiset.

Minimoidakseni rasittavaa suihkupuuhaa ajoitan lenkkeilyt hiustenpesuaamuihin. Seinen rannat ovat toistaiseksi olleet parhaita lenkkipolkuja. Tänään juoksin vasemmalle rannalle katsomaan veistoksia. Alue on virallisemmin 'Musee de sculpture en plein air', ulkoilmamuseo. Suurissa kaupungeissa on ihanaa kun kukaan ei tuijottele ja saa olla aivan omissa oloissaan. Toteuttaa Roska päivässä -kampanjaa ilman, että joku pitää roskamummona. Venytellä selkälihaksia, joita tämä notkoselkäisyys pitää koko ajan kipurajalla.
Pakollisen suihkun jälkeen kävin Arno Minkkisen näyttelyssä, kokkailin vähän kotona, keitin teet ja lähdin Pompidouhun. Nykytaide se on todella virkistävää. Tuli kotoisa olo kun tunnistin Basquiatin ja Kleininkin jo kaukaa. Museossa, tosin, oli ärsyttävän kuuma. Mietin, mitä teoksetkaan mahtoivat pitää moisesta lämpötilasta. Ulkona oli varmaankin +15°c paikkeilla, ja päätin katsoa puolet kokoelmasta joskus muulloin.

Pitkän tuoksuttomuuden jälkeen olen taas yhtäkkiä syttynyt tuoksuille. Olin kyllä teininä hajuvesifriikki; tunnistin kolmisenkymmentä parfyymia. Nyt yllättäen olen alkanut kaivata raikkaita piparminttu, sitruuna, eukalyptus tuoksuja. Kuulostaa hölmöltä, mutta muistelin tänään vanhaa Biothermin Aqua Sport sarjaa, jonka tuoksussa oli mintun lisäksi ripaus mustapippuria. Sarja lopetettiin muutama vuosi sitten. Lietkö kevään juoksuaika vai mikä tuonutkaan tuoksut mieleeni.

Joitakin keikkoja on jo suunnitteilla toukokuun lopulle, eli kyllä se näyttää siltä, etten voikaan jäädä tänne loppuiäkseni. Bonne nuit.