Maanantai

On tunnelmallinen maanantai-ilta. Tässä Bolognasta ostetussa aamutakissa on kotoisaa lekotella. Kuuntelen hiljaista radiota ja maistelen vihreää teetä. Japanilainen sencha on kyllä parasta. Sen värikin on niin raikas, kirkkaan vaaleanvihreä. Liedellä hautuu pinaattia tilkkasessa oliiviöljyä. Päivällä söin libanonilaista linssikeittoa, joka oli todella hyvää. Pitäisi syödä vihreitä linssejä useammin, ne ovat tosi maukkaita.
Huomaan nyt, että kirjoitus alkoi vihreällä teemalla. Se vain jatkuu.

Kävin nimittäin kasvitieteellisessä puutarhassa. Sain kimmokkeen Leenalta, joka kirjoitti käyvänsä aina kunkin paikan kasvitieteellisessä. Vähän niinkuin keräisi merkkejä kansioon. Idea on mielestäni hieno, ja ajattelematta sen enempää, huomasinkin suuntaavani keskelle auringossa kylpevää puutarhaa. Kävelyt ovat inspiroivia. Kirjoittelin taas päässäni uutta kappaletta, sitä samaa, jota eilenkin mietin. Taskussa oli onnettoman pieni paperinpala, johon oli kirjoitettu ovikoodi. Sellainen post-it lappu. Mutta siihen mahtui kappaleen soinnut, ja itseasiassa pari riviä tekstiäkin. Tällä kertaa näyttää siltä, että kappale valmistuu kaavalla ensin sävel ja sitten sanat (kysymys, jonka jokainen toimittaja kysyy, mutta johon ei voi vastata, koska tyylit vaihtelevat).

Pariisissa tuuli. Kun toisaalla pilvet puskivat sadetta, paistoi toisaalla aurinko niin ihanasti kuin vain. Tunsin olevani yltiöonnellinen.
Vapaudentunne täällä on käsittämättömän suuri. Jokaiselle päivälle tuntuu riittävän jotakin löydettävää. Jännä nähdä, kuinka kauan tämä honeymoon kestää. Nyt kun tuntuu, että voisin asua täällä loppuikäni. Koti-ihmisenä minusta tuntuu vaikealta lähteä mihinkään. Alkuunhan olin jopa vastahakoinen lähtemään. Järjestelytkin tuntuivat hankalilta. Pelkäsin vähän sitäkin, kuinka yksinäiseksi itseni tuntisin. Mutta viihdyn yksikseni niin mainiosti, että lähden Citén asukkaidenkin taidenäytöksiin vain jostakin velvollisuudentunnosta siitä, että pitäähän sitä yrittää olla sosiaalinen.

Kävin myös keskiaikais-museossa, jossa kiersin muut salit varsin nopeasti, mutta istuin pitkään myyttistä ‘Nainen ja yksisarvinen’ gobeliinia katsellen. Suurin osa museoista oli tänään kiinni, joten vaeltelin pitkin Rue Saint Antoinea ja kiertelin kauppoja. Vanhana Les Misérables musikaalin kosketinsoittajana aion tietenkin tehdä visiitin Victor Hugon kotitaloon, mutta en varmaankaan vielä huomenna. On konserttipäiväni, ja parasta keskittyä lähinnä siihen. Nykyään jännitän jokaista konserttia niin paljon, etten viitsi järjestää paljoakaan ohjelmaa niille päiville.