Pelkurit

Menikö joltain muultakin iltateet väärään kurkkuun, kun uutiset raportoivat olympiatiimimme kahden keihäänheittäjän, Tero Pitkämäen ja Teemu Wirkkalan, "erehdyksestä" kirjoittaa nimensä rauhanomaista ratkaisua kannattavaan ratkaisuun Tiibetin ongelmien suhteen? Molemmat pojat viestittivät haastattelussa suoraa kannanottoaan: Mätkikää keskenänne niitä toisinajattelijoitanne, minä heitän vain tätä keihästä. Viesti oli niin harvinaisen pelkurimainen, että mietin jo suomalaissisuisen suoraselkäisyyden jääneen sodanaikaisiin poteroihin. Espoolainen vihreiden kunnallisvaaliehdokas Sami Suomalainen kirjoitti tästä osuvasti:

Tero Pitkämäki selitteli tänään uutisissa sitä, miten hän tuli “vahingossa” kirjoittaneensa nimen adressiin, jossa vaadittiin rauhanomaista ratkaisua Tiibetin kiistaan. Adressia kerännyt Saksan Amnesty oli joutunut myös poistamaan Pitkämäen nimen listalta jälkikäteen, koska keihäänheittäjälupauksemme ei ollut ymmärtänyt että kyse on adressista. Koko episodi kuulosti vähintäänkin sekavalta, eikä vähiten sen vuoksi että joltain oli ilmeisesti mennyt kuppi nurin rauhanomaisen ratkaisun vaatimisesta, ja urheilija itse selitti miten hän ei tällaista haluakaan nyt vaatia tai ainakaan koskaan olisi vaatinut.
Onko Suomen olympiakomitea täynnä pupupöksyjä, vai mistä ihmeestä tässä oli kyse?

Koska kiinalaisten sensuuri on ollut niin laajamittaista, voin kuvitella pelon ilmapiirin levinneen urheilijoidenkin keskuuteen. On kuitenkin häpeällistä ajautua niin riskejä kaihtamattomaan linjaan, ettei uskalla kannanottoihin edes omassa maassaan, jossa sananvapautta sentään vielä puolustetaan. Oli kyse urheilusta tai politiikasta, uskon jokaisella olevan joku käsitys oikeudenmukaisuudesta ja moraalista.