Luin Karri Kokon Bird Life Finland -runosarjaa. Ne olivat todella hienoja. Luin runoja, paitsi niin kuin runoja nyt luetaan, myös nostalgisesti ja narsisminsävytteisesti. 2-osaisesta nimestäni on luonnollisesti väännetty laululintu-nimityksiä, kun pienenä enemmänkin lauloin kuin puhuin. Keksin myös paljon lauluja nimenomaan linnuista. Talitinteistä, punarinnoista, västäräkeistä, no, linnuista ylipäänsä. Kouluikäisenä jouduin (tai pääsin) aivan sattumoisin tilanteisiin, joissa linnut tarvitsivat pelastajaa. Se, miten olin erään tervapääskys- rupeaman jälkeen aivan varma, että tervapääskysparvi liiteli kymmeniä kierroksia isovanhempieni talon yllä Lapuan Lankilankoskella, on osoitus uskontoni laadusta. 17-vuotiaana tatuoin nilkkaani sinisen linnun, ja myöhemmin akatemialla tutustuin jazzlaulajaan, joka osasi piirtää todella hyvin. Hän piirsi ihmiset eläimiksi, sillä hän hahmotti ihmiskasvot eri eläiminä. Hän piirsi minut linnuksi, tietämättä tietenkään "lintutaustaani". En kysynyt koskaan, tulkitsiko hän minut linnuksi säikyn olemukseni vai kasvojen piirteiden takia. Muistan myös sen, että pianonsoiton opettajamme hän piirsi leijonaksi.
perjantaina, maaliskuuta 10, 2006
Lintu
Luin Karri Kokon Bird Life Finland -runosarjaa. Ne olivat todella hienoja. Luin runoja, paitsi niin kuin runoja nyt luetaan, myös nostalgisesti ja narsisminsävytteisesti. 2-osaisesta nimestäni on luonnollisesti väännetty laululintu-nimityksiä, kun pienenä enemmänkin lauloin kuin puhuin. Keksin myös paljon lauluja nimenomaan linnuista. Talitinteistä, punarinnoista, västäräkeistä, no, linnuista ylipäänsä. Kouluikäisenä jouduin (tai pääsin) aivan sattumoisin tilanteisiin, joissa linnut tarvitsivat pelastajaa. Se, miten olin erään tervapääskys- rupeaman jälkeen aivan varma, että tervapääskysparvi liiteli kymmeniä kierroksia isovanhempieni talon yllä Lapuan Lankilankoskella, on osoitus uskontoni laadusta. 17-vuotiaana tatuoin nilkkaani sinisen linnun, ja myöhemmin akatemialla tutustuin jazzlaulajaan, joka osasi piirtää todella hyvin. Hän piirsi ihmiset eläimiksi, sillä hän hahmotti ihmiskasvot eri eläiminä. Hän piirsi minut linnuksi, tietämättä tietenkään "lintutaustaani". En kysynyt koskaan, tulkitsiko hän minut linnuksi säikyn olemukseni vai kasvojen piirteiden takia. Muistan myös sen, että pianonsoiton opettajamme hän piirsi leijonaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mukavaa kun kelpasi, Laura. Muistutan vielä, että näytteet on irrotettu sellaisenaan suuremmasta kokonaisuudesta, joten tekstien viittaussuhteet ja muut saumat eivät välttämättä tule esiin. Toisaalta oli jännä kokeilla miten oma teksti suhtautuu tällaiseen fragmenttitekniikkaan. Ainakin yksi lintupalanen on vielä tulossa. Sarjan otsikko muuten viittaa (melkein) samannimiseen lintujärjestöön BirdLife Finland.
Lähetä kommentti