Edellinen ulkonäkökeskustelu toi mieleeni vielä muutaman seikan ulkopuolisista paineista. Hurina mietti, kuinka naiset joskus itsekin istahtavat luontevasti heille tarjottuun kauneuden kaapuun. Kieltämättä ihminen käyttää hyväkseen keinoja, joista hän saa toivottua vastakaikua. Ilona kertoi kieltäytyvänsä lähteä leikkiin mukaan ja kertoi päättäneensä keskittyä mieluummin etuihin (ei hassumpi päätös, kuinka sellaisessa päätöksessä oppisi pysymään?). Dyro pohti ulkonäköepävarmuuden yleisyyttä tuntemiensa naisten keskuudessa. Kkyllähän etenkin naisille astetaan paineita ulkonäön suhteen todella pienestä pitäen. Opetetaan siihen, että mitä prinsessaisempi olet, sitä paremmin sinut huolitaan, ja että sehän on se onnesi tae.
Aloin miettiä vastaavaa painetta miehille, ja niitä löytyi aivan samalla tavalla. Huomionarvoiseksi nousi minusta katu-uskottavuus, joka tuntui kaiken kattavalta kortilta. Myös miehille on asetettu varsin suppeat, mutta ehdottomat, määreet siitä, mitä on olla kunnon mies.
Sosiologiaa enemmänkin lukeneet tietävät, kuinka suuri osa yksilön ongelmista ovatkin ongelmia siitä, miten yksilö ei mahdu yhteiskunnan kulloisiinkin arvoihin. Arvot eivät ole edes aina kauhean loogisia. Meillä on totuttu voivottelemaan valtavaa työpainetta, jo osoituksena siitäkin, että olet ahkera ja että asemasi on tärkeä. Kaikki kuitenkin tietävät, että työ on vain osa elämää, eikä se ole palkitsevaa, ellei sitä komppaa riittävä määrä lepoa. Kuulin, että Beninissä on tapana käydä mitä-kuuluun sijasta seuraava dialogi:
- Terve, miten menee, oletko tehnyt töitä?
- Olen, mutta en liikaa.
Kauneus on ihanaa katseltavaa. On nautinnollista nähdä myös kauneutta, joka on syntynyt pienen panostuksen ja vaivannäön myötä. Mutta eikö kauneuden tavoittelu muutu samanlaiseksi hölmöläisten touhuksi kuin vatsahaava työstressin tuloksena, jos kauneus tuokin ilon sijaan riittämättömyyden tunnetta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
yksinkertainen huomionarvotesti: pukeudu naiseksi ja lähde liikenteeseen / älä pukedu naiseksi ja lähde yhtä lailla liikenteeseen.
kummalla kerralla saat enemmän huomiota, katseita, hyväksyntää -- rakkautta?
sitähän se suurin osa on, rakkauden etsintää, hyväksytyksi tulemisen tarvetta ja kaipuuta.
Voih, niinpä. Osasitpa sanasi valita. [huokaus]
Se voi todellakin mennä yli. Siskoni toivoessa joululahjaksi silikonirintoja tahdoin lähinnä kai itkeä. Olen käynyt hänen kanssaan niin monesti sen keskustelun, että onko parempi olla viisas vai kaunis, ja joka ikinen kerta samoin tuloksin.
Mutta luulen, että ihmisillä on niin eri lähtötasot tässä myös. Timo harvoin ymmärtää valitustani, etten jaksa panostaa. Se suhteutuu tietysti perhetaustaan: perheen ainoana syömishäiriöttömänä naisena, joka ei ole kouluttautunut kauneuden ammattilaiseksi ja voi varsin mainiosti viedä roskapussin tai mennä duuniin meikittä, tuntee itsensä tietysti alisuoriutujaksi silloinkin kun on omassa ystäväpiirissään ylipukeutunut ja -pynttäytynyt.
Joskus tulee mieleen, että yhtenäiskulttuurissa olisi omat hyvät puolensa siinäkin... mutta se on tietysti turha toivo.
Ei MAT sulje mielestäni pois sitä, etteikö arvoista voisi keskustella. Elämä kun on niin paljon muutakin kuin seksiä. Eikä seksin saaminen tarkoita aina rakkauden saamista. MAT sulkee ulkopuolelle sävyt ja harmaat alueet, ja juuri se saa monet kavahtamaan. Mikäli minulta kysyttäisiin, kannattaisin ehdotonta tupakointi-, alkoholi- ja seksististen mainosten kieltoa niin kauan, kuin telluksella tallustaa alle 18-vuotiaita lapsia.
Amen..
oho, tommi taitaa kaivaa verta nenästään.
testosteronistako tässä k a i k e s s a olikin kyse?
tommi ei teillä ole yhtään sen helpompaa, samoilla kriteereillä myös miesten markkina-arvo mitataan.
Lähetä kommentti