En saanut jälleen nukuttua viime yönä yhtään. Seuraavaa yötä petaillen kävin aamulla pilateksessa ja bosussa ja varasin illaksi kirjoja ja Almodovarin leffan. Tiedän, että nämä ovat vain silmänlumetta. Kun kello lyö 22, alan puhdistaa ja eristää toista ilmanvaihtokanavaa, joka eilisiltana jäi hoitamatta. Vielä on lisäksi pari metriä kaiutinpiuhaa, joka pitää juottaa, että saan musiikin in stereo.
Kuinka suurta tyydytystä tuokaan tunne sen jälkeen, kun on saanut jotain valmiiksi. Siivottua, pyyhittyä pölyt, vietyä vintille joulukoristeet, paikattua puhkikuluneet farkut, tuuletettua vuodevaatteet, tiskattua tiskit, kirjoitettua apurahahakemus, hoidettua joku kauan roikkunut asia, tyhjennettyä pöytä papereista. Sellaistahan tämä on, että suorittaa, suorittaa, suorittaa ja kokee näennäisen levon suoritettuaan kaiken, kunnes kahden päivän päästä aloittaa saman rumban.
Muistui mieleen hauska episodi treeneistä. Pojat kysyivät, tunnenko solistivierastamme entuudestaan. Sanoin, etten tuntenut. Mutta että hän oli kyllä näytellyt siskoni näytelmässä meidän äitiä.
- Ei sitten sen läheisempi tuttavuus, tuumasi Tuomo.
Huomenna on Saippuaprinssin enskari, ja jostain täytyisi keksiä "juhlava asu". En ole koskaan ollut "tuollaisessa" enskarissa. Liituraitapuku vaiko mekko? Asuin aikoinaan ihmisen kanssa, joka olisi vastannut tähänkin: "laita farkut ja joku kiva paita". Ehkä laitan farkut ja jonkun kivan paidan.
Tulipa tästäkin ihme juttusekamelska. Mutta - voilà - eihän tämä ole virkablogini. Ehkä se sallitaan minulle, kun kaikki muut tekstini ovat niin Nobel-tasoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti