Mess when late

Huh. Biisilista on vihdoin tullut mietittyä sekä treenit sovittua 13.2. keikkaa varten.
Eilinen enskari oli kiva ilta. Hämmästyksekseni lopputeksteissä vilahtivat kiitokset minullekin, joka en ollut lopputuloksessa mukana millään tavalla. Leffa oli ensisijaisesti saippuainen ja viihdyttävä. Jatkobileistä löytyi onneksi pari ystävää, ja suulle näin käyttöä muuhunkin kuin ilmaisjuomien nauttimiseen.

Tänään sattui hauska tapahtuma-sarja, kun kiireissäni yritin ehtiä vielä jumppaan ennen opetusta L-saaren musiikkiopistossa. Juoksin kohti ratikkaa, joka vain törkeästi näytti perävalojaan. Tiedättehän sen hetken, kun on niin lähellä mutta niin kaukana. Ja kun siitä syystä saattaa näyttää vaikka keskisormea, sillä sellaisen suuttumuksen kohdalla pyrkimys käyttäytyä hyvin lakkaa hetkeksi olemasta olemassa. Niin myös tänään juuri sillä hetkellä, kun raivoissani läimäisin täysiä pysäkin rautakaidetta kädessäni olevalla sanomalehdellä. Lehti tippui kädestäni maahan, mutta en vaivautunut poimimaan sitä (mitä kaduin välittömästi, sillä en koskaan heitä maahan roskia). Jatkoin vain aggressiivisena kävelyä eteenpäin ja mutisin ääneen mitä hemmettiä minä nyt teen. Samassa joku ajoi viereeni autolla ja kysyi, olinko kenties matkalla ratikan suuntaan. Minua nauratti, sillä tiesin, että käytökseni oli kuuluttanut sen kissankokoisin kirjaimin. Hyppäsin kyytiin ja lähdimme ajamaan ratikkaa takaa. Olin häpeissäni ja tietenkin myös helpottunut. Kuljettaja oli afrikansuomalainen, tietysti, harvapa supisuomalainen moista tekisi.
- Yeah yeah yeah, it's a mess when you're late, hän päivitteli, enkä tavannut katseessaan pilkahdustakaan moitteesta, viisastelusta tai setäilystä. Jätin mainitsematta, että kyse oli lähtemisestä kotoa viime tippaan ja ehtimisestä liikuntaharrastukseen.
Oopperalla saimme ratikan kiinni, kiitin seitsemännen kerran ja vilkutin vielä ratikan ovella.

Saavuin silti myöhässä. Alkamassa oli juuri äiti&vauva-jumppa, jonne kuulemma saattoi mennä vauvattakin. Siispä roikottelin puntteja silloin kun toiset pitelivät vauvojaan. Uskoisin sijoittuneeni ikäjakaumallisesti yläpäähän ja tein omat johtopäätökseni, kun kyyneleitäni piilotellen katselin heidän hellivän lapsukaisiaan.
_ _ _
Mukavan illan päätteksi kirjoitan terveiseni Annille ja Totille, The Marvellouseille.