Lätkää

Tässä on nyt puhelin pärissyt pitkin päivää, kun huolestunut komppiryhmä on herännyt huomiseen lätkämaaotteluun Ruotsia vastaan ja tajunnut matsin olevan juuri treeniemme aikaan. Odottelemme Liisaa palaavaksi Afrikasta, että saisimme varmistettua harjoitusajan.

Voinkohan ikinä oppia urheilun taikakoodia? Muistan lapsuudesta ahdistavan urheiluselostajan äänen kaikuvan ylä- ja alakerrassa. Ikkunoiden takaa pisti väkivaltainen aurinko, tajusin yksinäisyyteni urheiluahdistukseni kanssa. Kiihkeää puhetta piti vain kestää kestää kestää. Muistan Juha Miedon partoineen sekä Marja-Liisa Hämäläisen voiton. Piirsin naisia palkintopalilla kun siskokin teki niin. Hämäläisen lisäksi oli myös Helena Takalo sekä Pirjo -- joku. Veikkaisin, että oli vuosi 1983. Kuka Pirjo? Vai Pirkko? Pitäisikö se muistaa? Ja nyt sitten pitäisi kaiken hulinan keskellä järjestellä treeniaikoja jääkiekon takia. Voi pyhä sylyvi sentään. Michelinmiehiä sinkoilemassa toisiaan vasten valkoisella pinnalla kepit ojossa. Bongaillako mieskauneutta hammassuojien takaa? Ei edes jalkapallokentän rauhoittavaa vihreää taustaa. Voih.