Dimanche

Nick Draken 1948-1974 dokumentit A Skin Too Few ja A Stranger Among Us pitivät seuraa eilisen sadepäivän.
Nadia oli soittanut aamulla ja odotettavasti perunut lenkkeilyn sään takia. Ajattelin käydä Notre Damen urkukonsertissa, mutta kylmä ilman ja pitkä jono saivat palaamaan kotiin lyhyen kävelyn jälkeen. Kotikonsertin antoi mieletön käsirummun soittaja, joka sessioi niin innostuneesti naapurustossa, että oksat pois. Tein crêpes uudella pannullani ja jokaisesta yksilöstä tuli persoonallisen näköisiä. Opin, että au-dessus tarkoittaa yllä ja au-dessous alla. En panne tarkoittaa epäkunnossa ja aussitôt välittömästi.

Sateen tauottua päätin hyppööttää kreppejä vatsassani, ja lähdin juoksemaan. Kirmailin metsäkauriin lailla pitkin Seineä kohti laskevaa ilta-aurinkoa. Oli ihana ilma ja aurinko häikäisi kasvoja. Olin suunnitellut seuraavaa levykokonaisuutta ja saanut toivoa siitä, että kaikkea ei ollut tullut vielä annettua. Hyvässä virrassa juoksin aina Place de la Concordelle asti. Ihailin ökyveneitä Port des Champs Elyséesilla, pötköttelin hetken Jardin Tuileries'n puistotuolilla ja jatkoin kotiin ennen pimeän laskeutumista.