Eläänsatuja

Keskellä päivää yllätti puhelinsoitollaan Pooka. "Sinähän se oot lempisukulaistyttöni aina ollu." Hän pyysi soittamaan tyttärensä häissä. Kysyin, mitä hänelle kuului. "Jos multa nyt oikeen kysytähän niin mullehan kuuluu aina erinomaasta." Hän kyseli vuorostaan minun kuulumisiani. Kerroin, ja hän vastasi: "voi voi kun olisit täällä nyt niin antaasin sulle pusun poskelle ja kertoosin sulle eläänsatuja".

Plim plom

Vietin pitkän päivän akatemialla. Esittelin jatkotutkintosuunnitelmaani ja hoidin useita juoksevia asioita. Pakenin ahdistavaa elämäntilannettani tuttujen seinien suojiin. Taivas, kuinka hyvä siellä olikaan olla. Koko talo kuhisi tuttuja, osa sellaisia, joita ei tapaa ikinä missään muualla. Ystävällisiä kasvoja, huoneista kantautuvaa soittoa, plim plom, kuppilan tuttuja tätejä, hallintopuolen avuliaita ihmisiä, jotka jaksavat aina hymyillä rankasta työtaakastaan huolimatta. Megapuhelu Kitin kanssa sisäisessä puhelinverkossa. Kuinka kotonani tunsinkaan siellä olevani. Elämä tuntui helpolta, kun ympärillä oli "meikäläisiä". Kaikkihan sen tietävät, että elämä ulkopuolella on toisenlaista. Taide ei ikinä nauti samaa itsellistä arvostusta, vaan sekoittuu markkinoiden lainalaisuuksiin. Kilpailu kaikesta on raakaa ja kamalan kovaa. Mutta mitä väliä sillä on. Tärkeää on löytää ystävällisiä maailmoja, sielunkumppaneita, kohtalotovereita, taiteilijoita, jotka uskaltavat kutsua itseään taiteilijoiksi. Tunsin, kuinka ahneesti halusin ammentaa sen ilmapiiristä. Koin niin suurta iloa olla siellä ja valmistella paluutani sen siipien suojiin. Valheellistakin, tottahan toki. Vaan miksipä pitäisi siitä välittää. Minne ikinä kulkeekin, miksi ihmeessä ei plim plom voisi seurata sydämessä. Naiivi maailma kun on kuitenkin sellainen, jossa helpommin saa olla herkkä, haavoittuvainen ja hauras. Kummallinen. Sellaisesta ponnistaessa ehkä naiiviutta voisi hitusen levittyä ympärillekin.

Soolonpätkiä

Jazzmuusikko-ystäväni harmitteli, kun ei ollut saanut puhelinnumerokseen haluamaansa 2511251. Sarja oli löytynyt listalta, mutta joku muu oli sen jo vienyt. Ystäväni oli varma, ettei tuo "joku muu" ollut taatusti pyhittänyt elämäänsä kakkosvitosille samanlaisella pieteetillä kuin ystäväni.

..tusotu

Uusi, hyvin tähteellinen blogi avattu.

Rääpäle

[Via]

°

Oppilaat on tältä päivältä pidetty. Suunnitteilla oli myös ilta-aktiviteettia, mutta tälläisellä pakkasella jään mieluusti kotiin ja luen vaikkapa ystävältä lainaamaani kirjaa. Sen sijaan on paljon sellaista puuhaa, josta tulee mieleen, onko sitä pakko tehdä -20°:n pakkasella. Onko silloin esimerkiksi pakko pitää pyykkipäivää? Onko pakko lämmittää sauna? Leipoa pullaa? Eikö voisi kerrankin hypätä bussiin sen sijaan, että alkaisi lämmittää autoa lähtökuntoon? Ihmisten välinpitämättömyys on niin sietämätöntä joskus. "Minulla on oikeus..", "ei minulla ole aikaa moiseen..", "miksi ihmeessä minun pitäisi..". Totta ihmeessä sitä keksii tekosyitä sille, että voisi kuluttaa juuri niin kuin itselleen mukavaksi katsoo.

Aamiainen

Aamulla pakottava tarve kuunnelta Traveloguelta versio 'The Last Time I Saw Richard'. Versio Traveloguella on mielestäni alkuperäistä (Blue, 1971) parempi. Teksti on niin hyvä ja ajatuksia herättävä. Toinen suosikkini on 'Cherokee Louis'. Karmaiseva, riipaiseva. Vaikea kuunnella ilman palan tunnetta kurkussa. Kosteat piparipalaset putoilivat maitokahviin. Ei hyvää aamiaismusiikkia.