Olin Teemu Mäen näyttelynavajaisissa. Seiniltä tervehti kymmenkunta tuttua silmäparia; muutama suomalainen sekä viime keväänä ystävikseni tulleita henkilöitä Beninistä. Tuli hassu tunne. Kotimatkalla soitin Victorille ja pyysin kertomaan terveiseni kaikille.
Poikkesin samalla reissulla myös kenkäkauppoihin, sillä samaan aikaan kun vasemman saappaan pohjaan tuli reikä, alkoi sen vetoketjukin pykiä. Löysin oivat nilkkurit. Ilves-merkkiset. Kapealestiset, sirot, ensisilmäyksellä mummomaiset, ulkoa laadukasta nahkaa ja pohjasta Suomen oloihin sopivat. Kotona virittelin niihin omat säädökseni: pehmusteet kantapäihin, hyvät pohjalliset sekä plankkia pintaan. Todettuani, ettei vanhoista saappaanvarsista ole kätevään uusiokäyttöön, kiikutin ne roskiin.
Vuosi alkoikin tasaisemmin kuin olin ennustanut. Ihmisiä on tullut tavattua paljon. Eilen yllätysvieraillessaan Rami syötti mieleeni ideioita, joita rupesin pohtimaan jälkikäteen. Kaikkein tärkeimpänä koen kuitenkin uusien kappaleiden tekemisen ja kunnon treenirytmiin pääsemisen. Tiedän parantavani sitä kautta omaa viihtymistäni ja kohdistavani näin katsettani tulevaan hedelmällisellä tavalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti