Odotelin kummityttöni kanssa vuoroamme kotitontun etsintä -polulle. Puhelin soi. Hävetti, että olin unohtanut sen päälle. Vastasin kuitenkin. Kitaristimme teki pyytämäni muistutuspuhelun siitä, että soittaisi illalla tv-kakkosella. Kiitin nopeasti puhelusta, partiomme kun lähti seuraamaan kotitontun jalanjälkiä.
Oli jotain, minkä eilen olin oivaltanut. En saanut sitä kuitenkaan mieleeni. Kuljin pimeää tunnelia tyttö käsipuolessani ja kävin läpi eilispäivän mahdollisia hetkiä, joissa olisin saanut idean päähäni. Mielessä nyt singahtelee vähän väliä kaikenlaista, ja yleensä jos en kirjoita heti ylös jotain koodisanaa, unohdan asian. Jotain tuli kuitenkin eilen mieleen. Aivan. Suihkussa. Tajusin, että nenäni haistaa herkästi antibiootin. Olin tavannut päivällä erästä tuttavaa, joka tuon tuostakin joutuu kuurille. Olin joskus miettinyt, miten nuori ihminen voi haista vanhukselle. Vasta eilen tajusin hajun olevan peräisin antibiooteista.
Vuosi sitten tähän samaan aikaan olin toipumassa leikkauksesta. Olin raihnainen ja kipeä, ja kaiken lisäksi haisin vieraalle. Samalle, jolta vanhukset sairaalassa. Kävin suihkussa joka välissä, koska luulin, että haju oli pinttynyt minuun siellä sairaalan käytävillä, ja lähtisi kyllä pesemällä pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mielenkiintoista miten hajuaisti voi olla herkkä aivan tietyille hajuille. ja miten muisti toimii, kun sen antaa työskennellä omia aikojaan, eikä yritä onkia sieltä mitään väkisin. Minä haistan hyvin herkästi ilmankosteuden; riittävän kosteassa ilmassa on aivan omanlaisensa tuoksu.
Hajuaisti tuo kyllä yllättäviä muistoja mieleen. Muistan pienenä olleeni vaikkapa erittäin kiinnostunut hajuvesistä, ja huomasin tunnistavani kymmeniä hajuvesiä. Vielä tänäkin päivänä tunnistan, jos joku käyttää YSL:n Rive Gauchea, Nina Riccin L'Air du tempsia tai Givenchyn Amarigea.
Onko ilmankosteuden tuoksu sellainen mutainen?
Mieltä jäi vaivaamaan erään Guy Larochen parfyymin nimi. Sitä ei olla tuotu Suomeeen enää 15:een vuoteen, mutta löysin sitä lentokentältä. Otin yhteyttä ystävääni, jolle annoin tuoksun valmistujaislahjaksi. Nimi selvisi: Fidji. Muistaako kukaan enää? Mainos oli Linda Evangelistalle ensimmäisiä maailmanlaajuisia kampanjoita.
Ilmankosteuden tuoksu on oikeastaan hyvin raikas, ei yhtään mutainen.
Joskus 90-luvun alussa huomasin, että haistoin yhden tietyn hajuveden paljon paremmin kuin muut. En tiedä oliko sitä käyttävillä naisilla tapana käyttää hajuvettä tavallista runsaammin, vai oliko tuoksussa vain jokin tietty komponentti joka pyydystyi nenääni. En tiedä minkänimisestä tuoksusta oli kysymys, mutta nyt en ole pitkään aikaan sitä haistanut, ja jäljittäminen on aivan mahdotonta, kun tuoksuja ei voi kuvailla tarkasti.
90-luvun alussa oli muistaakseni YSL:n Poison yksi hittituoksuista. Sitten oli myös Oscar de la Renta, josta saan aina pääkivun, se on makeudessaan niin läpitunkeva.
Olisipa hauska metsästää tuota kyseistä tuoksua. Eiköhän se hajuvesi-osastolta löytyisi, ellei sen valmistusta tai tuontia ole jo lopetettu.
Lähetä kommentti