maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Kuulumisia II

Viimeiset viikot (tai kuukaudet) olen ollut aika lailla poissaoleva. Koska niin moni on jo ehtinyt ihmetellä kontaktittomuuttani, päätin kirjoittaa siitä tänne. On ollut hauska yllätys huomata, kuinka paljon ystäviäni ja tuttaviani käy lukemassa blogeistani, mitä minulle kuuluu. Ehkä ne sitten ovat foorumeina luontevia sellaiseen. Joskus asioita saakin sanottua suoremmin välillisesti (miksi minusta tuli lauluntekijä).
Haluaisin nyt sanoa, että periaatteessa kuuluu oikein hyvää. Mutta syystä, jota en itsekään osaa selvittää, olen vain kamalan väsynyt koko ajan, enkä oikein kykene tapaamaan ihmisiä. En siis välttele tahallisesti ketään. Sosiaalittomuuteni on itsestäni, ei toisista johtuvaa. Jos tekisin vastoin sitä miltä tuntuu, olisi se falskia. Falskius on yksi kuluttavimpia asioita. Toisaalta, tein aikamoisen työputken keskellä syksyn ja talven. Käyn myös läpi prosessia, joka syö voimavaroja. Takanani on ennätyspitkä kesä, eikä koskaan aikaisemmin talven tulo ole tuntunut yhtä raskaalta. Ensi vuoden suunnitelmatkin ovat menossa aika tavalla uusiksi, ja hörppään vähän happea. Yritän myös viettää aikaa Victorin kanssa niin kauan kuin hän on Suomessa.

En ole tainnut viettää koskaan yhtä alkoholi- ja biletyspainotteista vuotta. Sellainen aktiviteetti on ollut toisaalta hyvin antoisaa ja mukavaa, ja toisaalta tarjonnut mahdollisuuden putsata päätä mahdollisimman nopeasti seuraavaa proggista varten. Nyt en oikein jaksa enää sellaistakaan.
Suunnittelen jatko-opintojakin. Ei niin, että musiikin tohtorina kuvittelisin pääseväni johonkin paapovaan työsuhteeseen, jossa työnantaja kantaisi vastuun jokaisessa elämäni ylä- ja alamäessä. Mutta luulen tarvitsevani uudenlaisia haasteita.
Kaikenlaista on siis pohdinnassa, ja vaikka kuinka haluaisin toimia aktiivisemmin, vetää luonto lepäämään laakereillaan. Kuten etukäteen suunnittelinkin, olen opetellut elämää vihanneksena sekä tutustunut televisiotarjontaan. Viime viikolla tv-saldo jäi vain pariin tuntiin, mutta tänään on aika ottaa jälleen vahinko takaisin kun viikko alkaa loistosarjalla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Et ole varmastikaan ainoa, jolla on noita tuntemuksia! Olen itsekin äkäisensurullisenlatuskainen, enkä osaa organisoida mitään, tahtoisin vain maata ja lukea, mahdollisesti otsalampun valossa. Tai oikeastaan kai vain nukkua...

Patistelen sinua kuitenkin hieman: tuletko pianistiksi tämän vuoden skypejoululauluun? Sinne on sentään vielä aikaa? Päivävaihtoehdot ovat 19. ja 20. joulukuuta, ja toistaiseksi puoltoäänet tasan.

LL kirjoitti...

Onpa kiva kun muistutit, tulen mielelläni! 20. päivä minulla on keikka, mutta 19. kävisi oikein hyvin.