Aamulla löysin sähköpostista vielä viimeiset Zarkuksen biisit. Matala aamubasso selitti sanelukoneelle rakenne-ehdotuksia ja tyydydyydytteli biisejä. Vastasin, ettei yksi musafaili aukea. Espresso pulputti hellalle ja kännykästä loppui patterit kun Zorro soitti ja huikkasi "koeta keksiä jotain, lähden lentokentälle viiden minuutin päästä". Keksin "jotain", vaihdoin ä:n a:ksi, ja faili aukesi. Laitoin luurit päähän ja istuin taas koko päivän koneella kirjoittaen lappuja. Selkä oli kipeä ja ranne oireili.
Illalla Mahlerin yhdeksättä Finlandia-talolla. "Eikös tuo ole sun sisko", Anni kysyi. Katsoin tarkemmin ja vastasin, että kävelytyylistä huomaa, ettei ole. Ylätasanteelle astuttuamme näin portaiden päässä nojailevan - kenenpä muunkaan kuin siskoni. Kasvojentunnistus-testit sujunevat paremmin kuin kävelytyylin tunnistaminen.
Dramaattisten sävelkuvien päädyttyä törmäsimme vielä vanhaan laulunopettajaani. Olin takuulla hänen huonoin oppilaansa. Mutta kuinka mukava oli nähdä pitkästä aikaa! Muistelimme menneitä ja juttelimme nykyisyydestä. Kunpa kaikki tenorit olisivat hänenkaltaisiaan.
Vältin baarin ja lähdin kotiin. Matkalla tuijotin asfattikiiltoa pyörän heikossa valojuovassa ja ajattelin rakastarakastarakasta ystävääni, joka soitti tänään pitkästä aikaa. Miten toivottomalta kaikki välillä tuntuu, kuinka vaikea on tehdä ratkaisuja ja luottaa siihen, että kaikki selviää. Eipä läheisissäni ole oikein ketään, jolla asiat olisivat valtavan mallikkaasti. Kuinka suuresti kuitenkin helpottaa, kun kuulee rohkaisun sanan ja ymmärtää, että ei ole yksin näiden asioiden keskellä. Ehkä tärkeintä ei olekaan saavutukset, vaan selviäminen lyhyen matkaa eteenpäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Huomenia Laulau,
ihana kirjoitus. Elämä on lyhyttä matkaa eteenpäin, niinhän se on. Saimme terveisesi lauteille, toivottavasti saadaan kimppalöylyt vielä aikaiseksi.
Voimia työviikkoon!
voiei, pakko peistata tähän, wv surkeana, hccbuhuu ...
Varmasti saavutukset eivät ole tärkeimpiä! Lohduksesi voin kertoa, että arvostetut psykologian tutkijat (mm. Nancy Cantor) ovat olleet jyrkästi tätä mieltä myös. Cantor on kirjoittanut siitä, kuinka saavutuksiin tuijottaminen ruokkii pessimismiä ja toivottomuutta, kun taas yrittämiseen keskittyminen luo toivoa ja tyytyväisyyttä.
Lopulta, mitä ihminen voi saavuttaa? Kauniin muistokirjoituksen kuoltuaan? Sinä teet mielekästä työtä, arvokasta työtä, pidät meitä muita iloisena ja pinnalla lauluillasi. Älä missään nimessä aliarvioi sitä asiaa.
Ystäväni T. lähetti eilen tekstarin, mennäänkö la laulutupaan, hän haluaa tulla uudelleenkin kuuntelemaan teitä... :). Jos kaipaat taas levynmyyntihlökuntaa, kerro.
Hard core buhuu täältäkin. :-)
Cantor & co puhuu asiaa. Työjutuissahan tuon huomaa selvemmin. Muissa elämän käännekohdissa luottamus itse prosessin tärkeyteen on vaikeampaa. Jos ajattelee vaikkapa rakkaussuhteita, kuluu aika monta vuotta ennen kuin voi keskittyä yhdessä kuljetun matkan rikkauksiin enemmän kuin sydänsuruihin.
Kiitos ystävän sanoistanne!
Moi, asiaa ihan asian vierestä. Olen kovasti tykästynyt lauluihisi ja haluaisin laulaa niitä itsekin, ihan omaksi iloksi (julkisesti laulan yleensä joitakin satoja vuosia vanhempaa musiikkia, www.lumenvalo.fi). Onko sun musaa julkaistu nuotteina tai onko niitä mahd. saada sun kautta jotenkin...?
Kysyy Hanna G
Moikka! En ole solminut kustannussopimuksia (joskus kyllä miettinyt, pitäisikö, mutta ei tarve ole sitten kuitenkaan ollut niin suurta). On mulla kyllä komppilaput kaikista biiseistä, laulumelodioita en ole tietty kirjoittanut, kun osaan laulaa ne muutoinkin. Olen vain ollut aika tarkka lappujeni leviämisestä. Korkeintaan joitain noita Rajattomien biisejä olen lähettänyt jonnekin päin maailmaa. Ja huomannut myös, kuinka niitä sitten on kaupattu eteenpäin (lupaa kysymättä). En missään nimessä epäile ettetkö käyttäisi niitä vain omiin tarkoituksiin, mutta tarkoitit varmaan sellaisia lappuja, joissa olisi soinnut ja kaikki laulutavut nuotinnettu. Mutta hei - osaathan sinä blokata soinnut itse! :-)
No, näin mä vähän arvelinkin. Ihan mielelläni olisin ostanut The Best of -nuottikokoelmasi :) mut täytyypä tyytyä omiin tapailuihin!
Hanna G
Voin kertoa, että biisien blokkaus (jota jälleen viime päivät ahkerasti harjoittaneena) muuttuu pikkuhiljaa taipumukseksi, joka jää niin sanotusti kelaamaan. Missä ikinä musiikki vain soi, kirjoittaa niistä jo päässään sointulappuja. Viime sunnuntain Mahler-konserttikin sai oman vinhan lisänsä siinä puuhassa.
Lähetä kommentti