Herkkyyden herättelyä

Selfdestructin Toni Viemerö on kehittänyt hauskan kuvitetun blogilistan, jossa otsikon sijasta eteen avautuukin kansikuvakatalogi. Verraton idea. Kaivattua blogia voi hakea hakurobotin avulla.

~~~ Jestas ~~~ [säikähdys]
Tässä hiljaisena keskiyön hetkenä puhelimen pärähtäminen soimaan aivan korvan juuressa säikäytti. Ensimmäinen ajatus oli, että siellä soittaa Jepa, jonka kanssa olimme halanneet useat hyvänyönhalaukset kävelylenkin päätteeksi, kunnes juttu taas jatkui, uusi hyvänyön toivotus, sitten vielä pari asiaa, halaus, yksi juttu tuli vielä mieleen, kunnes lopulta, hyvää yötä. Sekunnissa kävin läpi myös muutamat vakioyösoittelijat, jotka, harvakseltaan, mutta aina silloin tällöin, muistuttavat hieman tunteellisina kiitollisuuttaan heidän ymmärtämisestään. Yösoittelijat ovat useimmiten mukavia, toisin kuin luulisi, harvemmin ainakaan kovassa kännissä, ja ~ yleensä vain herkkänä hetkenään ystävän tarpeessa ~. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin beniniläisestä ystävästä, joka oli unohtanut aikaeron.

Päivä Tallinnassa tuntui piirtävän rajamerkin työkauden alkamiselle. Ravintolassa syöminen, kahviloissa juominen, hierojalla rentoutuen, kauniita taloja katseleminen ja mukulakivikatuja käveleskellen hyvässä seurassa oli paras tapa noteerata lomakauteni päättymistä. Eksyimme myös sikäläiseen kirkkoon, jossa sattui olla meneillään urkufestarit. Kuulemamme teos oli sävelletty urkujen lisäksi laululle ja sopraanosaxofonille. Tenoripapin ääni oli inhimillinen ja vaivaton. Saxofoni hitusen alavireinen, josta olin välittämättä. Siellä oli elämyksellistä ja rauhoittavaa istuskella, ja tunsin liikutusta tilasta ja kuulemastani musiikista. Sen herättämällä herkkyydellä on hyvä käydä toimeen.