Eilinen keikkareissu Hämeenlinnaan oli todella kiva. Koska settien välissä oli odoteltavaa 7 tuntia, riitti kulutettavaa aikaa lekotteluun, jutteluun ja ruokailuun. Osa bändistä kävi risteilemässä Aulangolle ja takaisin. Olin hiljaisella tuulella. Sen sijaan nautin kuunnella ja nauraa, kun ehtymätön varasto legendaarisia juttuja ja vitsejä laitettiin jälleen kiertoon.
Uskomatonta oli muuten huomata, miten yleisöstä jo tutuksi käyneitä kasvoja näytti löytäneen tiensä Hämeenlinnaankin.
Vasta kotiin palattuani muistin vanhan pianonsoiton opettajani asuvan Hämeenlinnassa. Harmittaa, etten hoksannut käydä häntä tapaamassa. Tosin, niin hassulta kuin saattaa kuulostaakin, olisi minua jännittänyt kertoa olevani kaupungissa esiintymässä yhtyeeni kanssa, joka ei soita klassista musiikkia. Minä kun en vieläkään tiedä, onko hän sinut sen asian kanssa, että katsomuksensa vastaisesti lähdin kohti syntistä uraa kevyen musiikin riettaisiin orgioihin.
Eilen pirisi taas puhelin Beninistä. Tällä kertaa numero ei kuulunut kenellekään tutulleni, ja mietin, kuka mahtoi soittaa. Soundcheck oli juuri alkamassa enkä ehtinyt vastaamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti