sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2006

Ensi lauantain lämmittelyt

Paluumatkalla Hämeenlinnasta Helsinkiin suoranaisesti heräsin ihmetykseen siitä, miten asiat tuppaavat järjestyä.

Vaikka toisinaan olen aivan hermoraunio epäselvistä tai keskeneräisistä asioista, en ole aina myöskään aivan sinut oman huolettomuuteni kanssa. Ärsyynnyn siitä, miten jätän asioita viime tippaan. Ehkä muut ärsyyntyvät siitä vielä enemmän. On kuitenkin uskomatonta, kuinka mahdottomillakin asetelmilla on tapana sutviutua, jopa paremmin kuin olin alun perin kuvitellutkaan.

Viime keskiviikkona selvisi täytenä yllätyksenä minulle, Pete ei pääse ensi lauantain keikalle ja taas Petelle, että meillä pitäisi olla tuolloin keikka. Soitin välittömästi muutaman tuurauspuhelun sekä lähetin tekstiviestin Tuomolle, jonka tiesin olevan keikkamatkalla Mexikossa. Kukin voi päätellä, kuinka helppoa on löytää kitaristi lauantai-illaksi keskellä terassi- ja hääsesonkia. Jostakin syystä paniikkia ei syntynyt vielä silloinkaan, kun perjantaina kuulin, ettei Ramikaan ollut saanut tietoa tuosta keikasta. Samaan aikaan kun on Pori Jazz, ja hän jo, tuttuun tapaan, oli lukenut lehdestä keikkailevan siellä festareiden aikaan Töykeiden riveissä. Joonatan oli ilmoittanut jo 3 kk aiemmin soittavansa tuolloin itsekin Pori Jazzeissa. Katsoimme Tuuren kanssa toisiamme ja totesimme, että meille taitaa tulla duo-keikka. Paikalle yritettiin hälyttää vielä Zarkusta, joka kuitenkaan ei saanut iltaa järjestymään. Senkään jälkeen asia ei tuntunut huolettavan muutoin kuin hieman epämääräisenä kivenä kengässä.

Hetki ennen kuin kapusimme lavalle illan settiä varten, soi puhelin.
- Terveisiä Mexikon lentokentältä. Joko olet saanut kitaristin? No mulla voisi olla tsänssejä tulla. Treenataan maanantaina.

Olen varma, että keikasta tulee todella hyvä. Soitamme oman materiaalini lisäksi muita lauluntekijöitä, pienimuotoisesti, itse kappaleet solisteina.

Ei kommentteja: