Maanantaimiete

Kotisivuni ovat hetkellisesti poissa toiminnasta. Syynä tähän on palveluntarjoajan muutos. Sivuja on myös hieman uusittu, joka sekin tuottaa pieniä mutkia matkaan. Mutta muutama päivä sinne tai tänne ei kai ole kovin vakavaa.

Eilen alkanut opetus (kyllä, epäloogiset työajat ovat elämän suola) painaa jalkoja lujemmin Suomen maan kamaralle. Antoisia olivat jälleen keskustelut oppilaani kanssa, josta on tullut jo hyvä ystävä. Afrikka on yhä mielessä päivittäin. Pelkään, ettei se joku päivä enää muistuisikaan yhtä tuoreena. Mukissa tuttu triplaespresso ja lautasella ruisleipää. Lisukkeena kalkkitabletti ja malarialääke. Kirjoittaessa tuntuu usein siltä, kuin elämä olisi paljon kepeämpää, kuin millaisena se väliin livenä näyttäytyy. Aamuinen uutinen painaa mieltä ja luo raskasta tunnelmaa.

Juhannus kului yllättäen seurassa, joka on tullut tutuksi kirjoituksellisista harrastuksista. Bloggaajatutuista on alkanut muodostua ystävyyksiä, joiden kanssa olen tutustunut hiljakseen enemmän ja enemmän. Riemastuttavaa on ollut nähdä heitä myös yleisössä keikoillani. Yksi aloitti bloggaamisen samaan aikaan kuin aloin kirjata ylös hetkiäni. Hän on vallan mahdoton hardcore-bloggaaja, ehtinyt kirjoittaa jo varmaan kymmenkertaisesti enemmän tekstiä tämän vajaan parin vuoden aikana. Veloenasta on muodostunut käsite, joka on mainittava, kun kirjoitetaan bloggauksesta ilmiönä, tai kun eritellään eri bloggaustyylejä. Veloena-tyyli on aivan omansa. Juhannusaattona katselimme kokkoa rannassa runoilijan kanssa. Tutkimattomia ovat ajatukset ihmisellä, joka kutsuu blogiaan nimellä Horisontissa majakoiden epileptinen välke, mutta tutustuminen on alkanut, ja olen utelias seuraamaan.