Aerial

Kävin katsomassa ystäväni 2-viikkoista vauvaa. Pieni se oli, pieni kuin mikä. Jatkoin ARS 06 näyttelyyn. Videoteokset olivat koskettavimpia. Oppaina näyttelyssä toimi pieniä vironniemeläisiä. Kiasmassa näytti olevan koko konkkaronkka, ja paljon muitakin tuttuja. Vielä kun muistan, niin mainostan Rakkaus ei ole ajan narri -esitystä.

Ratikassa selasin uusimman City-lehden. MAT:ia esiteltiin sielläkin.
Eilen kuuntelin levyjä. Tajusin, että elämässäni on ollut kaksi miestä, joita edeltävää ajattelutapaani en enää muista. Ihmeellinen kokemus, kun joku voi vaikuttaa noin kokonaisvaltaisesti.
Asioille täytyy antaa aikaa, ja sitä minun on vaikea oppia.
Tänään ostin Kate Bushin Aerialin. Tarjouksessa oli myös Coldplayn Y&X, jonka jätin kuitenkin väliin. Ehkä sekin olisi hyvä olla olemassa, mutta kuuntelin sitä juuri, enkä halunnut tehdä levystä arkistokappaletta.

Välillä pelkään yksityisyyteni puolesta. Kysyn itseltäni myös syytä blogiin kirjoittamiseen. Huomaan alkaneeni kirjoittaa tänne kuin päiväkirjaan. Kuningasajatuksia ei todellakaan synny päässäni päivittäin, jolloin kirjoittaminen alkaa muistuttaa vain selonteolta viihteikkäästä elämästäni. Siitä syystä harvennan hieman kirjoitustahtiani. Tauko on välillä muutoinkin paikallaan. Jos minua tulee ikävä, kuunnelkaa levyäni ja tulkaa konsertteihini. Ehkä ryhdistäydyn virkablogini puolella.