Ennen keikkaa asteli kummityttöni Juttutupaan yksisarvinen kainalossaan. Hän oli tullut kuuntelemaan fanittamaansa M.Kuulaa. Portsari ei ollut meinannut päästää 6-vuotiasta sisään, mutta ilme oli ollut niin pettynyt, ettei hän ollut hennonnut olla päästämättä. Mietin, osaisiko näyttelijöiden lapsi hyödyntää kenties perittyjä taitoja. Hänellä oli mukanaan lehtiö, johon "isot pojat" olivat listanneet (tuska)bändejä, joita kannattaisi kuunnella. Listan lopussa luki huomautus: "älä ikinä kuuntele Antti Tuiskua". Tyttö istui sylissäni, kunnes, kiivetessäni lavalle, jäi äitinsä kanssa kuuntelemaan muutaman kappaleen.
Jurrissa oleva toimittaja diggaili konserttia ja arvaili, olisivatko lavalla seisovat puhaltimet käyrätorvi ja oboe. Keikan jälkeen hän oli ottanut nauhurin esille ja kysynyt kahdelta naiselta mielipidettä keikasta. Loppuun hän oli tokaissut, että laulajan lapsikin näytti olleen keikalla mukana. Innolla odotan seuraavaa 7-lehteä.
Veloena toi mukanaan herkullisia vihanneksia ja tofua. Hituroin siinä ehkä toisen vihanneksen kimpussa, kun hän jo oli hurauttanut ruoan valmiiksi. Kauaa ei nokka tuhissut, ja niin jo höyryävä chili ja inkivääri hivelivät hivenen krapulaista kurkkuani. Söimme valtaisan padallisen nuudeleita, joimme punaviiniä sekä Limoncelloa ja survoimme banaani-mango-avocado-soijamaito smoothieset. Veloena keksi maustaa mönjää vielä kardemummalla. Voi pojat, oli hyvää. Suurenmoiset kiitokset suurenmoiselle kokille ja sunnuntaiseuralaiselle!
Tajuttoman väsyneenä plärään kalenteriani ja tajuan, että ensi viikkoa varten on saatava kunnon yöunet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti