Perin omituista!

Ilona, Veloena ja Olli haastoivat, anteeksi kun hieman kesti vastata.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Omituisuuksiensa kanssa voi elää hyvin harmonista elämää. Omituisiksi ne tulevat silloin, kun joku niistä huomauttaa, tai kun tajuaa (tai luulee), ettei kukaan muu tee näin omituisia asioita. Tai kun pianonsoitonopettaja sanoo vuosien yhteistyön jälkeen että, "olethan sinä hyvin, hyvin erikoinen ihminen". Apua.

Viisi omituista tapaa:

1. Omituisin piirteeni lienee ylisiisteys. Se ei tarkoita, että eläisin itse siisteydessä. Mutta bohemian sisällä elää armeijamaailma, joka voi olla läheiselle pelottava. Exäni puhui "Lauran säännöistä"...
2. Tuuletan vaatteet aina käytön jälkeen. Tapa liittyy myös vaikeaan pölyallergiaan.
3. Inhoan irtohiuksia, -karvoja ja hilsettä. Nypin niitä vaikka yksitellen, jos huomaan.
4. Hyperekologisuuttani ihmetellään. Josta ihmettelijät sietäisivätkin saada selkäänsä.
5. Itken lähes poikkeuksetta hyvälle musiikille. Kätken sen kyllä hyvin. Alan vaikka lukemaan hernepurkin etikettiä, jos kaupassa tulee liian hyvä kappale. Siihen liittyy läheisesti sellainen omituisuuteni, että en itke juuri koskaan, jos joku näkee.

Haastan tähän tietenkin jonkun Poikakuoron veijareista, Nopan, Andrén ja Taikurin. Lisäksi Tuuban, joka voisi luetella 5 normaalia toimintoaan..

Kiitos muuten vielä onnitteluista! Nimipäivän muistajat ja ruusupuskan lähettäjät ovat ihania, kiitos ja pusu kummallekin poskelle. Viisasta ystävääni siteeratakseni: "Nimipäivissä on jotain mukavan perinteistä, vähän kuin pannukahvissa." Nyt keikalle.