Näin unta André Wickströmistä. Hän tuli uniini sen jälkeen, kun olin katsonut Hetimiten (Ögonaböj) -ohjelmaa ja miettinyt sen jälkeen, miksi minusta tuntui kuin tuntisin André Wickströmin todella hyvin. Tosielämässä emme ole edes moikkaustuttuja. Mietin pääni puhki, ketä hän mahtaa muistuttaa. Lopulta tajusin, että hänellä on veljeni vartalo, Salvatoren kasvot, serkkuni hymy ja enoni habitus. Näiden lisäksi hänen olemuksessaan on joku seikka, joku tuttuus, jota en ole pystynyt vielä henkilöittämään kehenkään tuttavaani.
Unessani oli komediankin aineksia: olin valitsemassa André Wickstömille pukua. Yritin takoa hänen päähänsä, että "se pystykaulusmalli sopii sinulle kaikkein parhaiten".
Saman episodin kävin veljeni kanssa vuosia sitten, kun hän oli ostamassa pukua ja kysyi mielipidettäni. Jostakin syystä yhdistän nämä kaksi henkilöä toisiinsa. Unessa André kuitenkin kuunteli näkemystäni maltillisemmin kuin mitä veljeni elävässä elämässä.
Mietin yhä lähteäkö viikonloppuna Tukholmaan konserttiin vai ottaako vielä rauhallisesti ja antaa toipumiselle aikaa. Sen näkee varmaan vasta perjantaina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti