Olen krapulassa ja hauskalla tuulella.
Luin eilen kirjoittamani kommentin, enkä ymmärtänyt pääajatustani ollenkaan. Joku hieno "punchthought" siihen kai liittyi, mutta hukkui ilmeisesti liialliseen koreiluun. Kertoo minusta jotain, ainakin - jotain. Jotain jostakin sellaisesta kokemuksesta, että ainakin naiskuvani on varsin omnipotenttinen. Sitä vastaan taistellessani olen yrittänyt opetella avuttomuuttakin. Olen huomannut toisen nauttivan auttamisesta aivan samalla tavoin kuin miten itse niin kovin mieluusti autan muita. Minusta tälläiset vaihtokaupat ovat varsin hyviä ja pitävät kaikki osapuolet onnellisina. Onnellisuuden kun rankkaan kaikkein tärkeimmäksi. Joka tapauksessa muutin otsikon kommentista Inspiraatioksi.
Luulen, että mielessäni sekoittui eräs toinenkin Perkolan kirjoitus, jossa puhuttiin kauniista naisesta, kopiokoneesta ja ATM:stä nöyryyttämässä itseään laitteen opastuksessa. Näkymä on tuttu ja omakohtainenkin. Mutta sillä erolla, että mieleni olisi tehnyt huudahtaa "kerää nyt kunniasi, hyvä ihminen". Vastuu alentumisesta valui aivan toisaalla kuin omissa hyppysissäni. Olen kaiketi itse niin ATN, että se tuntui vain kiusalliselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti