Toukokuussa tuumailin, kuinka hyvin kaikki oli. Kuinka tunsin olevani sen verran elossa ja onnellinen, että mietin, mitäköhän pommia sieltä oli tippumassa niskaan. Ja pommi tuli, katkaisten niskanikamat ja moukaroiden panssarin hajalle.
Tässä sitä ollaan nyt. Elossa ja onnellisena. Vinkuuko ohjus startattuaan vai aiheuttiko pommi tinnituksen korviini?
[Lisäys: katso vain seuraavaa kirjoitusta. Se on konkreettinen varoitus: suunta on pelottava.]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti